Teksti | Makrotex

Olen tilannut aika monta tällaista kassia ja jakanut niitä tärkeille ihmisille. Teksti osuu ja uppoaa 💛

Pienen Linnun makrotex-haaste

Muisto

 

Muistojen viemänä,

elämäni keväässä.

Särkynyt pieni,

kosken kohina.

Selvisin.

Inventaario 2019

Mitä Jaana mietit,

minkälaisen vuoden vietit?

Voiko se aina mennäkki niin;

välillä hukkuu kyyneliin!

Koetaan ilot ja surut,

uuestaan kuljetaan tutut polut.

Mukana jotkut pysyy,

se rakkautta niiltä kysyy.

Joittenki aika jäädä on,

on joskus arki arvaamaton.

Tämäkin vuosi paljon toi,

en muuta kuin kaikesta kiittää voi 🧡

Tuon runon kirjoitin uuden vuoden aattona, kun Facebook kysyi mitä mietin. Siinä kiteytyy kyllä melkein koko elämä, mutta viimevuosi sisälsikin oikeastaan tapahtumia melkein yhden elämän ajalta. En lähde niitä tässä sen kummemmin avaamaan, muistan kyllä ne itse kun joskus tätä "päiväkirjaani" lueskelen.

Kukkolankoski on edelleen mulle ja miehelle tärkeä paikka <3

Jos arki ahdistaa, liekit lieventää ja lohduttaa.

Matkakoskella, vain me kaksi <3

Matkakoskella oli marraskuussa kunnolla lunta, ja niin kaunista.

Tarraudun, kunnes tarvitsen.

Tarvitsen, kunnes tunnen.

Tunnen, kunnes kuuntelen.

Kuuntelen, kunnes ihmettelen.

Ihmettelen kunnes ajattelen.

Ajattelen, kunnes rauhoitun.

Rauhoitun, kunnes leijailen.

Leijailen, olen, rakastan.

Kun elämä käyttää syvemmissä vesissä, voi sieltä nousta vaikka minkälaista luovuutta. Minut nosti ylös ihana harrastukseni jooga, josta tämä runo lähti liikkeelle.

Pimeydestäkin löytyy aina jostain valoa <3

Joulukuussa kävimme geokätköilyporukan kanssa maatilapakopelissä, toista kertaa samassa paikassa, ihanassa maalaismiljöössä. Huippu kokemus taas :) 

 Voiko tätä nassua katsoakaan ilman että siihen rakastuu aina uudelleen <3

Rakas pieni villapöksymme :)

Haaste vastaanotettu :)

Kiitos Häivähdys haasteestasi. Tätä oli mukava pohtia, ja etsiä kuvia koneelta onnenkyynelten sumentaessa näkökenttää.. <3

Sen verran raskas oli kuitenkin tämä matka, etten haasta ketään eteenpäin, koska tässä pitäisi itse laatia uudet kysymykset seuraaville. Olen onnellinen, jos joku kuitenkin haasteesta saa jotain elämäänsä :)

 

Kiitos erityisesti edellisen postauksen kommentistasi Metsäntyttö, tulen vastavierailemaaan blogeissasi :) Mukavaa kun samanhenkisiä ihmisiä löytyy ympäri maamme. 

 

Tässäpä tätä pohdintaani.

 

1. Tärkeintä elämässä on...? 

Perhe, se että olisimme aina väleissä, tapahtui mitä tahansa. Tietysti terveys on myös tärkeää.

 

2. Mistä saat elämääsi iloa? 

Tällä hetkellä se on rakas koiranpentumme, Noora :) Se ottaa aina iloisena vastaan, herää iloisena, lähtee ulos iloisena..

 

3. ...ja voimaa?

Luonnosta, sen kauneudesta ja rauhoittavasta otteesta. Ja työstäni; tunnen olevani tärkeä.

 

4. Päivän kiitosaihe?

Onni, rauha. 

 

5. Mikä jäi parhaaksi muistoksi kuluneista keväästä, kesästä ja syksystä?

Keväästä se kun pystyin taas kävelemään, ja elämään kivuitta <3

Kesästä ehdottomasti se päivä kun sain Nooran syliini ensimmäisen kerran!

Syksystä, se tunne kun esikoinen täytti 18, sai ajokortin ja olin ensimmäistä kertaa hänen kyydissään :)

 

 

6. Mitä toivoisit tulevalta vuodelta?

Jos niin on tarkoitettu, toivon että saisimme toisen koiran <3

 

 

7. Lempimaisemasi (sielunmaisemasi)?

Joki

 

 

8. Rakkain esineesi?

En tiedä onko se rakkain, mutta minulle tärkein mitä omistan; kamera :) 

9. Missä olet eniten kotonasi (tai paras paikka kotona)?

Metsässä, ihan sama minkälaisessa tai -kokoisessa. Aina tunnen tulevani "kotiin" <3

 

 

10. Lempiruokasi?

Huokaus... pitsa :) Pidän monesta ruuasta, mutta pitsa, se vaan on minun herkkua.

 

11. Paras lukemasi kirja?

Tämä on kyllä vaikea... Ronja ryövärintytär on avautunut itselleni monessa eri elämänvaiheessa enemmän ja enemmän. Ehkä se on sitten se :) Tai Veljeni Leijonamieli.

Suloista...

Ellei talvea olisi, ei kevät olisi niin suloinen; 

ellei välillä maistaisi vaikeuksia,

 ei hyvinvointi olisi niin miellyttävää.

-Anne Bradstreet-

Ystävä rakas kuule tätä,

jotain tekemättä jätä.

Näytä kiireelle kieli

ja ota rento mieli.

Muista tähdet ja taika,

ja unohda sitten aika!  
 

Mieliimme rohkeutta anna katsoa myrskyä päin..

Juha Tapio - Kuljeta ja johda

Herkkä keijujen hetki

"Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt sammuu keijujen äänet. He liitävät taas ylös luo tähtien, ylös luo tähtien."

  -Petter Ohls-

Äidin päivä...

Mitä sinulle äiti toivoisin?

En sitä, että olisit kaunein

puu tämän maan päällä.

En sitä että aina, vuodesta

vuoteen kaikilla oksillasi

loistaisi kukkia.

Vaan että joskus johonkin

oksaan puhkeaisi kukka,

että joskus syntyisi jotakin

kaunista, että rakkauden

sana joskus tavoittaisi

jonkun sydämen,

sitä sinulle äiti toivon.

 ♥ Kaunista, rauhallista Äitienpäivää ♥

Katso tarkemmin..

 Kun kevät koittaa, me tulemme ulos kuorestamme. Kauneutemme lumoaa ohikulkijan.

 Kuinka moni pysähtyykään silittämään ja ihailemaan muotojamme, pehmeyttämme... 

Miltä tuntuisi pyyhkäisy poskellasi..?

Kyykisty, kumarru, katso.

 Siellä sitä on, kelkan jäljen reunalla, lumiauran jättämässä kasassa. Kunhan aurinko pikkuisen nappaa jäästä, syntyy uskomattoman kaunista kristallia!

Kiitollisuus

Ole kiitollinen, ettei sinulla ole jo kaikkea mitä haluaisit.
Sillä jos olisi, mitä odottaisit?

Ole kiitollinen, ettet tiedä kaikkea,
sillä se antaa mahdollisuuden oppia.

Ole kiitollinen vaikeista ajoista,
sillä vaikeina aikoina kasvat henkisesti.

Ole kiitollinen rajoituksistasi,
sillä ne antavat sinulle mahdollisuuden kehittyä.

Ole kiitollinen jokaisesta vaikeasta haasteesta.
sillä niistä selviäminen kasvattaa voimavarojasi.

Ole kiitollinen silloin kun olet väsynyt ja nuutunut,
sillä se on vain merkki siitä, että olet tehnyt jotain.

On helppoa olla kiitollinen hyvistä asioista.
Hyvä ja rikas elämä tulee niiden osaksi,
jotka osaavat kiittää myös takaiskuista.

-Tuntematon

Ajatus lainattu täältä.

Vuosi 2011

Keräsin kauneimmat, koskettavimmat, mielenkiintoisimmat muistot viimevuodelta. Samalla elin läpi kaikkea mitä vuosi toi tullessaan ja vei mennessään ♥

Olen erittäin iloinen että pidän tätä blogia=päiväkirjaa :) Saan aina uudestaan ihailla ITSE ottamiani valokuvia, ja muistan monet unohtuneet hetket uudelleen!!

Kiitos jos olet kommentoinut, kiitos jos olet lukenut, tai ihaillut ♥

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Erilainen Joulu...

Herra kädelläsi
Uneen painan pään
Kutsut ystäväsi lepäämään
Käsi minut kantaa
Uuteen elämään
Ikirauhan antaa, valoon jään

 Siellä sie jossaki höpöttelet kuulumisia pienen poikasi, veljesi ja isäsi kans, Rakas Reijo-eno...

Reijo sairasti MS-tautia, joka vei hänet viimeyönä, 48 vuojen ikäsenä Taivaan Kotiin.

♥ Ikävä sinua, eno ♥

Kuule se mitä en sano

Älä hämäänny minusta.
Älä anna kasvojeni pettää itseäsi.
Sillä minulla on naamio, satoja naamioita,
naamioita joiden riisumista pelkään,
eikä mikään niistä ole minä.
Teeskentely on minulla verissä,
mutta älä mene halpaan.
Jumalan tähden, älä mene halpaan.
Minä annan vaikutelman varmuudesta,
että kaikki on aurinkoista ja tyyntä
sisälläni ja ympärilläni,
että olen itse luottamus ja aina tyyni,
että tunnen vedet ja seison ruorissa,
ja että en tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua.
Minun pintani on sulava, mutta se on sulava naamio,
aina muuttuva ja aina salaava.
Sen alla on riittämättömyys.
Sen alla on sekaannus ja pelko ja yksinäisyys.
Mutta kätken sen. En tahdo kenenkään tietävän. 

Kauhistun ajatusta heikkouteni ja pelkoni paljastumisesta.
Siksi luon hädissäni piilottavan naamion,
huolettoman ja hienostuneen julkisivun,
joka auttaa minua teeskentelemään,
suojautumaan katseelta joka tietää.
Mutta juuri se katse on minun vapahdukseni.
Minun ainoa toivoni ja tiedän sen.
Siis, jos sen jälkeen tulee hyväksyntä,
jos sen jälkeen tulee rakkaus.
Vain se voi vapauttaa minut itseltäni,
omatekoisen vankilani omatekoisilta seiniltä,
muureilta joita niin huolellisesti pystytän.
Vain se voi vakuuttaa minut siitä mistä en voi itse vakuuttua,
että oikeasti olen jonkin arvoinen.

Mutta en kerro tätä. En uskalla. Minä pelkään.
Minä pelkään että katseesi jälkeen ei tule hyväksyntää,
ei tule rakkautta.
Pelkään että et välitä minusta ja naurat,
ja sinun naurusi surmaisi minut.
Pelkään että syvällä olen ei-mitään ja ei-kukaan,
että huomaat sen ja kävelet pois.

Siis minä jatkan epätoivoista näyttelemistäni,
itsevarmuuden julkisivu ulkona
ja vapiseva lapsi sisällä.
Niin alkaa tyhjyyttään kimaltelevien naamioiden paraati,
jossa elämäni on julkisivun seinä.
Puhun sulavalla äänellä joutavia pinnallisuuksia.
Kerron sinulle kaiken siitä mikä ei merkitse mitään,
enkä mitään siitä mikä on minulle kaikki,
en mitään siitä mikä minussa itkee.
Kun siis olen keskellä omaa rutiiniani,
älä anna sanomisteni huijata itseäsi.
Kuuntele huolella ja yritä kuulla se mitä en sano,
mitä haluaisin pystyä sanomaan,
mitä minun olisi sanottava voidakseni elää,
mutta mitä en pysty sanomaan.

Minä en tahdo olla piilossa.
En pidä pinnallisista huijarien näytelmistä.
Haluan lakata näyttelemästä.
Haluan olla aito ja spontaani ja minä,
mutta sinun on autettava minua.
Sinun on ojennettava kätesi
vaikka se olisi viimeinen asia jota näytän haluavan.
Vain sinä voit pyyhkiä minun silmistäni pois
tämän hengittävän ruumiin tyhjän tuijotuksen.
Vain sinä voit herättää minut eloon.
Aina kun olet ystävällinen ja hellä ja rohkaiseva,
joka kerta kun yrität ymmärtää vain siksi että välität,
siivet alkavat kasvaa minun sydämessäni,
hyvin pienet siivet,
hyvin hauraat siivet,
mutta siivet!
Sinulla on voima koskea minut tuntemaan
ja sillä voit hengittää minuun elämää.
Haluan että tiedät sen.

Haluan sinun tietävän kuinka tärkeä olet minulle,
kuinka sinä voit olla luoja - totisesti oikea luoja -
sen ihmisen luoja joka minä olen
jos vain tahdot.
Vain sinä voit murtaa muurin jonka suojassa vapisen,
vain sinä voit riisua minun naamioni,
vain sinä voit vapauttaa minut kauhujen varjoista
ja epävarmuudesta, yksinäisestä vankilastani,
jos valitset niin.
Valitse. Älä ohita minua.
Se ei ole sinulle helppoa.

Pitkä arvottomuuden tuomio rakentaa vahvat seinät.
Mitä lähemmäs minua tulet,
sitä sokeammin saatan iskeä takaisin.
Se on järjetöntä, mutta kirjaviisaudesta huolimatta
minä olen järjetön usein.
Taistelen sitä vastaan mitä odotan kaikkein eniten.
Mutta olen kuullut että rakkaus on vahvempi kuin vahva seinä,
ja siinä minun toivoni on.
Yritäthän purkaa noita seiniä
vahvoin käsin
mutta hellin käsin
sillä lapsi tuntee niin herkästi.

Kuka minä olen, saatat kysyä?
Olen joku jonka tunnet oikein hyvin.
Sillä olen jokainen mies jonka kohtaat
ja olen jokainen nainen jonka kohtaat. 

 

Charles C. Finn, suom. Kotkansydän.

TEKSTI KOPIOITU SUORAAN TÄÄLTÄ. 

Kuvat omiani.

Joulutarinaa :)

Valokki haastoi minut kertomaan kahdeksan jouluista asiaa itsestäni :) Samalla hän kiitteli blogini olemassaolosta ♥

1. Olen jouluihminen. Joulun värit, tunnelma, rauhoittuminen ♥

2. Harrastan lahjomista yhä vähemmän nykyisin. Johtuneeko osaltaan siitä että omat lapset ovat jo niin isoja etteivät Joulupukkiin usko... Jotain pientä haluan ihan lähipiirilleni antaa kuitenkin, jos sellaista löydän.

3. Jouluherkuista mainittakoon kinkku, rosolli, suolakala+kastike ja sillit. Niitä kokoan lautaselleni pitkin päivää ja iltaa :) Ai niin, tietysti lanttulaatikko!!

4. En vieraile missään Jouluaattona, silloin olen yöpaita päällä; korkeintaan vedän siihen toppavaatteet päälle jos käymme haudalla tai muuten ulkona.

5. Joulumuistoni liittyy vuoteen 1998, kun esikoisemme oli vielä tooosi pieni, ja ajelimme lapsuudenkodistani iltasella kotiinpäin. Yhtäkkiä meiltä katosi valot autosta, eikä muita kulkijoita pahemmin ollut... Yksi vastaantulija pysähtyi, antoi neuvoja mitä voisi kokeilla, ja kehotti odottamaan jotakuta samaan suuntaan ajavaa, jonka valoilla voisi ajella kotiin. Saimme hänen neuvoillaan kuitenkin valot taas toimimaan ja pääsimme turvallisesti kotiin; Joululahja sekin ♥

6. Jouluverhot pitää vaihtaa ainakin keittiöön, jossa ne saattavatkin komeilla kesään saakka :)

7. Jouluvaloista ehdoton on kyntteliköt, ja "rekivalot" poikien ikkunoihin. Niissä on porot jotka vetävät Joulupukin rekeä, toisella värikkäät lamput, toisella kirkkaat. Joskus teimme myös lumisen maiseman valojen lisäksi ikkunoihin.

8. Joululaulut mitä rakastan: Varpunen Jouluaamuna, Tulkoon Joulu ja Tuleehan Joulu sinunkin kotiin.

Tässä oli tarkoituksena ojentaa tunnustus kahdeksalle eteenpäin, ja haastaa heidät kertomaan itsestään. Taidan jättää osallistumisen omaan harkintaanne, mutta kiitän kaikkia jotka blogejaan julkaisevat; niitä on mukava lueskella, ja varsinkin katella teiän kuvia ♥

Mustavalkoista

♥ Joko mahtava paatos, taikka mitättömyys.... 

mun paljastaa täytyy: se on sinun syys!

Eihän haittaa,ei mua haittaa, vaikka maailma lyö! Niin kaunista on, kun on tunteet ja yö ♥

- Pate Mustajärvi / Sinun laulusi-

Voimasanoja

Jos pystyt ratkaisemaan ongelmasi,
mitä syytä sinulla on olla huolestunut?
Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaasi,
mitä sinua auttaa olla huolestunut?
-Shantideva, positiivarit-

 

Värejä!!

Jottei ihan vaivuttas syksyn synkkyyteen, on nautittava suuria määriä vitamiineja ja värejä :)

Viisi sanaa

Sain Jokivarren Maaretalta viisi sanaa, hauskaan sanaleikkiin joka kiertää blogeissa.

"Siis sille, joka haluaa, minä annan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinun tulee kommentoida noita sanoja blogissasi ja toivon spontaania kommentointia. Ei mitään snobbailua, eikä harkintaa, vaan antakaa palaa. Ja kukaan ei saa loukkaantua, vaan homma otetaan leikin kannalta. Jos en tunne henkilöä ollenkaan, joka tähän mukaan haluaa, sanat voivat olla ihan mitä sattuu ja sitten vain niistä kertomaan. Rohkeasti."

 

Tuli 

Tulella ei saa leikkiä... ei tietenkään.

           -Ei saa "tuohustaa", pojat!!
           -Äiti, miks sie sitte saat?? :)

Pidän tulesta, sen kauniista kuvioista, väristä, sen lämmöstä, myös sen vaarallisuudesta. Tulta voisin tuijottaa vaikka kuinka kauan, kameran kanssa tai ilman, seurassa tai ilman.

Virta

Valtavirta, uinko siinä..? Olen reilu kolmikymppinen, kahden lapsen äiti, naimisissa 13 vuotta, vakituisesti töissä päiväkodissa.. Harrastan liikuntaa erimuodoissa, valokuvausta, karaokea, luen paljon, retkeilen luonnossa.

Juu-u, kuulostaa siltä että uiskentelen ihan virrassa ;) Mutta mikäpä tässä, kaikki hyvin =)) 

p.s. en pukeudu valtavirran mukaisesti ;)

Tiibet
♥Tiibetinspanieli♥
Kaksi pientä "lattiamoppia" -veljeni mielestä- asusti lapsuudenkodissani monta monituista vuotta, antaen nuoruuteeni paljon iloa ja voimaa. Ystäviä jotka huolehtivat minusta monesti enemmän kuin mie niistä :)
Tällä hetkellä katselevat perääni pilvenreunalta.

Voimaantuminen
Siihen voi oppia, opetella ottamaan voimaa ympäriltään. Arjesta, pienistäkin onnenhetkistä, ystävän kanssa keskustelusta (joskus myös ihan tuntemattomankin kanssa), valokuvauksesta, liikunnasta, kirjoista, luonnosta....
En tiedä pitääkö olla "rikki" ennen kuin voi voimaantua... ei oikeastaan, mutta varmasti kaikilla meillä on omat haavamme, jotkut syvemmällä, jotkut ihan pinnassa.

Hento
"Hento kuiskaus pimeässä, se pyytää viereeni vielä jää..."
"Viimeinen lento, niin hieno niin hento..."

Jos haluat minulta sanoja, kerro siitä kommenteissa :)

Pitäisitkö kii...

 Tämä ensimmäinen kuva, joka onnistui ihmeen hyvin palelevin sormin, surullisin sydämin, kertoo lähipäivistäni... Niistä on hankala kertoa sanoin, mutta tämä linkki antaa jotain tietoa. Tämä ei ole lähipiirissämme uusi asia, mutta ei kai tähän koskaan totu, eikä osaa valmistautua mitenkään.

Toinen kuva kertoo sitten siitä, kun keräsin voimieni rippeet, otin "aikalisän" ja annoin tunteilleni sanat, kenties loukkasinkin tahtomattani joitakin läheisiäni, keräsin ydinperheeni ja läksimme retkelle. Muu perhe kalasteli, mie kuvailin ja istuin kivillä ja kannoilla.

"Pitäisitkö kii, jos mä vaipuisin,
ja synkin mustin miettein, istuisin vain tuolissain
Olisitko maa, johon juurtuisin,
jäisi pienen pieni siemen, josta kasvaisin"