Syksyllä 2020

Syysaamu

Näitä kauniita aamuja on ollu tänä syksynä paljon. Mie saan nauttia niistä toisela puolen jokia. 20v asuttiin tuola toisela puolela, nyt pari kuukautta ollaan oltu ihan samalla kohalla, mutta vähän ylempänä :) Asuma kuuennessa kerroksessa, ja tykkäämä.

Tunnelmapaloja joelta ja parvekkeelta <3

Eihän tästä voi olla tykkäämättä...

 

Inventaario 2019

Mitä Jaana mietit,

minkälaisen vuoden vietit?

Voiko se aina mennäkki niin;

välillä hukkuu kyyneliin!

Koetaan ilot ja surut,

uuestaan kuljetaan tutut polut.

Mukana jotkut pysyy,

se rakkautta niiltä kysyy.

Joittenki aika jäädä on,

on joskus arki arvaamaton.

Tämäkin vuosi paljon toi,

en muuta kuin kaikesta kiittää voi 🧡

Tuon runon kirjoitin uuden vuoden aattona, kun Facebook kysyi mitä mietin. Siinä kiteytyy kyllä melkein koko elämä, mutta viimevuosi sisälsikin oikeastaan tapahtumia melkein yhden elämän ajalta. En lähde niitä tässä sen kummemmin avaamaan, muistan kyllä ne itse kun joskus tätä "päiväkirjaani" lueskelen.

Kukkolankoski on edelleen mulle ja miehelle tärkeä paikka <3

Jos arki ahdistaa, liekit lieventää ja lohduttaa.

Matkakoskella, vain me kaksi <3

Matkakoskella oli marraskuussa kunnolla lunta, ja niin kaunista.

Tarraudun, kunnes tarvitsen.

Tarvitsen, kunnes tunnen.

Tunnen, kunnes kuuntelen.

Kuuntelen, kunnes ihmettelen.

Ihmettelen kunnes ajattelen.

Ajattelen, kunnes rauhoitun.

Rauhoitun, kunnes leijailen.

Leijailen, olen, rakastan.

Kun elämä käyttää syvemmissä vesissä, voi sieltä nousta vaikka minkälaista luovuutta. Minut nosti ylös ihana harrastukseni jooga, josta tämä runo lähti liikkeelle.

Pimeydestäkin löytyy aina jostain valoa <3

Joulukuussa kävimme geokätköilyporukan kanssa maatilapakopelissä, toista kertaa samassa paikassa, ihanassa maalaismiljöössä. Huippu kokemus taas :) 

 Voiko tätä nassua katsoakaan ilman että siihen rakastuu aina uudelleen <3

Rakas pieni villapöksymme :)

Helmikuu 2018

Meinasin ihan kirjoittaa että tammikuu ;) sen verran nopiaa aika juoksee. Aina täällä välillä käväsen kattelemassa muitten blogeja, vaikka tuo facebookki vieläki vie minun nettiajan melekeen kokonaan. Sielä ollaan niin ajan hermolla kaikessa; lähialueen tapahtumisa, kavereitten kuulumisisa mesen välitykselläki, työhön liittyvisä ideoisa jne.

 Valokuvia, ja rauhallisempaa tahtia keskusteluihin ja kommentointiin kaipaan täältä blogimaailmasta.

Tämän kuvan otin muistaakseni itsenäisyyspäivänä, tuosta läheiseltä Kukkolankoskelta. Meilä on ollu aikamoisia pakkasia, oli tuolloin ja on nytki. Pariakymmentä näyttää mittari! 

En ole kuvannu paljoa, mitä kännykällä nappailen välilä kuvia jotka sitte menee sinne faceen.

Tässäpä syksyltä muutama kuva. Samoiltiin aika monissa uusissa metsissä miehen ja koirulin kans. ja löyettiin (eksymisen kautta) yks vanha paikka misä olin muistini mukkaan nähny "keltasia sieniä". Sitä sitte etittiin, eksyttiin aika pahastikki ja kolmannela kerrala osuttiin oikiaan, ja sielähän niitä oli sammalien seasa keltasia sieniä :) 

En ollu ennen maistanu ite poimittuja kanttarelleja, ja hetihän ne piti pannulle heittää sipulin kans. Parempaa iltapalaa ei voi kuvitella.

Eilen koirulin kans käytiin tuosa joen rannasa palelemassa, tai koirulilla ne tassut paleli. Pari kuvvaa ehin napata, siitä miltä minusta talvi tällä hetkellä näyttää. 

Uuen lonkkani kans olen nyt tutustellu reilun vuojen, ja en kyllä voi moittia lopputulosta. Pikkuhiljaa olen käynnistelly liikuntaa sille, muutaki ko työmatkapyöräily. Huomaan että lonkka on hieman jäykempi Bodybalance-tunnila ko tuo leikkaamaton, mutta jo kolmannella kerralla huomasin mainittavaa edistystä tapahtuneen. 

Hiljaa hyvä tulee tässäki asiasa, kiire ei oo minnekään. Lumikenkäilyä olen kerran kokkeillu tälle talvelle, se oli aika mielenkiintosta. Kunhan kevät ja sen toivottavasti ihanat aurinkoiset päivät ilman kauheita pakkasia saapuu, lähen uuelleen tutustumaan siihen lajiin.

Luonnoksia?

 Tämä kuva on luonnon omia luonnoksia, julkaistuja sellaisia :) Minun blogissa oli KOLME luonnosta, joissa ei lukenut mitään.. No, nyt päätin että kirjoitan, tai ainaki nakkaan muutaman kuvan tänne ;)

 Noora on jo 1v 7kk, minun luottoystävä <3 On se niin kiltti, ja on se välillä niin hassun itsepäinenkin rakas pikku hupsuhäntä!!

 Valoa näkyvissä, ja mie kameran kans takapuoli pystyssä ;) Vielä se on vain aika vaikiaa, lonkka vihottelee ihan kympillä. No, se saa kyytiä 26pv, ko menen Oulaskankaalle tekonivelleikkaukseen, VIHDOIN!!

Takapihaa koristeltiin syksyllä, ja Joulun aikaan se oli oikein tunnelmallinen. On se vieläki, ko tuota lunta riittää!

Yks merkittävistä asioista tälle vuojelle, tuon leikkauksen lisäksi, on esikoisen astuminen armeijan harmaisiin. Onhan siinä äitillä ollu itkuja itkettävänä, ko yhtäkkiä toinen pojista ei olekkaan kotona... Perjantaina se tullee eka lomille, voi sitä onnea <3 Hyvin on kuulema menny, sielä pyssykylässä, että kai se tykkää sielä olla. Onhan sillä kaikki kaveritki sielä mukana :) Ja onneksi mulle jäi kottiin kuopus ja tuo karvainen kakara!

Kuvaanhan mie vielä :)

 Ajoittaista harmaata fiilistä podettu; on huono kamera ja ilmatki on niin surkeita ja en kyllä jaksa mittään kuvata jne... 

Mutta aina se tuo kamera tulee sitte kuitenki jossaki vaiheessa "kunnolla napattua mukaan" :)

Tämä eka kuva on tietenki Tornionjokea, tulvassaan.

 Hiekkamontulla näky ihania väriläiskiä.

 Joen rannalla

Jotaki söpöä tässäki korressa on.

 

 Tykkään nuista aukeilevista lehdistä, ne on niin hurjan taidokkaita.

 Katajakin on kaunis, kun läheltä kattelee.

 Takapihan kesäkukat oottelee lämpimiä kelejä.

 Pihlajakin näyttää kauneuttaan ilta-auringossa.

 Tämmösen "kimpun" mies pongasi mettäkävelyltä koirulin kans.

 Noora kattelee akvaarion elämää "isovelin" sylistä. En tiiä haluttasko tuola tassula läppästä vähän ;)

 Ai miekö söpö?

 Pirskatin kylymää vielä, mutta kyllä se siitä lämpenee että pääsee polskimaan.

Noora ja Taika, parhaat kaverukset :) Ja mitkä ilmeet tässä!!

 

Marraskuinen maanantai....

Anna tulla maanantai ;) En pelkää sinua!! 

Olen hakenut molempina viikonlopun päivinä metsästä voimaa, ja valoa. 

Nämä kuvat on sunnuntailta. Aurinko paisteli, eikä kylmä tuulikaan päässyt metsään kiusaamaan. 

Voi että pidän nuista auringon pilkahduksista :)

Haaste vastaanotettu :)

Kiitos Häivähdys haasteestasi. Tätä oli mukava pohtia, ja etsiä kuvia koneelta onnenkyynelten sumentaessa näkökenttää.. <3

Sen verran raskas oli kuitenkin tämä matka, etten haasta ketään eteenpäin, koska tässä pitäisi itse laatia uudet kysymykset seuraaville. Olen onnellinen, jos joku kuitenkin haasteesta saa jotain elämäänsä :)

 

Kiitos erityisesti edellisen postauksen kommentistasi Metsäntyttö, tulen vastavierailemaaan blogeissasi :) Mukavaa kun samanhenkisiä ihmisiä löytyy ympäri maamme. 

 

Tässäpä tätä pohdintaani.

 

1. Tärkeintä elämässä on...? 

Perhe, se että olisimme aina väleissä, tapahtui mitä tahansa. Tietysti terveys on myös tärkeää.

 

2. Mistä saat elämääsi iloa? 

Tällä hetkellä se on rakas koiranpentumme, Noora :) Se ottaa aina iloisena vastaan, herää iloisena, lähtee ulos iloisena..

 

3. ...ja voimaa?

Luonnosta, sen kauneudesta ja rauhoittavasta otteesta. Ja työstäni; tunnen olevani tärkeä.

 

4. Päivän kiitosaihe?

Onni, rauha. 

 

5. Mikä jäi parhaaksi muistoksi kuluneista keväästä, kesästä ja syksystä?

Keväästä se kun pystyin taas kävelemään, ja elämään kivuitta <3

Kesästä ehdottomasti se päivä kun sain Nooran syliini ensimmäisen kerran!

Syksystä, se tunne kun esikoinen täytti 18, sai ajokortin ja olin ensimmäistä kertaa hänen kyydissään :)

 

 

6. Mitä toivoisit tulevalta vuodelta?

Jos niin on tarkoitettu, toivon että saisimme toisen koiran <3

 

 

7. Lempimaisemasi (sielunmaisemasi)?

Joki

 

 

8. Rakkain esineesi?

En tiedä onko se rakkain, mutta minulle tärkein mitä omistan; kamera :) 

9. Missä olet eniten kotonasi (tai paras paikka kotona)?

Metsässä, ihan sama minkälaisessa tai -kokoisessa. Aina tunnen tulevani "kotiin" <3

 

 

10. Lempiruokasi?

Huokaus... pitsa :) Pidän monesta ruuasta, mutta pitsa, se vaan on minun herkkua.

 

11. Paras lukemasi kirja?

Tämä on kyllä vaikea... Ronja ryövärintytär on avautunut itselleni monessa eri elämänvaiheessa enemmän ja enemmän. Ehkä se on sitten se :) Tai Veljeni Leijonamieli.