Tämä kaunis pieni metsäosuus Martimoaavan muuten niin aukeilla mailla antoi minulle paljon. Rakastan vihreän eri sävyjä, joita luonnosta todella löytyy ♥ Mutta oli siellä muutakin...
Luulin ensin ettei tällä linnulla ole toista jalkaa, mutta onneksi se antoi minun kuvata itseään vähän kauemmin, jotta asian oikea laita selvisi. Ihan selvästi se huomasi minut, mutta jostakin syystä päätti luottaa etten häntä vahingoita. Pääsin aika lähelle, kunnes lintu lähti lentoon, ja laskeutui vähän kauemmas pitkospuille uudestaan :)
Tämä tirppa oli vähän humoristisempaa lajia....
Ei antanut napata itsestään kuin kaksi kunnon kuvaa, ja toiseen piti miettiä oikein kunnon asento :))
Heti pikkumetsän jälkeen näin hillankukan lentävän.... Hih, eihän se ollukkaan ko perhonen :) Juomatauko, ettei silmissä enää lentele mitä sattuu, ja ei kun perään. Tämän siipiveijarin kohdalla piti jo käyttää muutama voimasana, niin vaikeisiin paikkoihin se minua johdatti. Ei mitään pitkospuureittejä, vaan mättäältä mättäälle ;) Onneksi oli kumisaappaat!
Jos joku haluaa huviksensa näitä siivekkäitä tunnistella, otan mielelläni kommentteja vastaan. Anteeksi että olen itse niin laiska tunnistamaan...
