Inventaario 2019

Mitä Jaana mietit,

minkälaisen vuoden vietit?

Voiko se aina mennäkki niin;

välillä hukkuu kyyneliin!

Koetaan ilot ja surut,

uuestaan kuljetaan tutut polut.

Mukana jotkut pysyy,

se rakkautta niiltä kysyy.

Joittenki aika jäädä on,

on joskus arki arvaamaton.

Tämäkin vuosi paljon toi,

en muuta kuin kaikesta kiittää voi 🧡

Tuon runon kirjoitin uuden vuoden aattona, kun Facebook kysyi mitä mietin. Siinä kiteytyy kyllä melkein koko elämä, mutta viimevuosi sisälsikin oikeastaan tapahtumia melkein yhden elämän ajalta. En lähde niitä tässä sen kummemmin avaamaan, muistan kyllä ne itse kun joskus tätä "päiväkirjaani" lueskelen.

Kukkolankoski on edelleen mulle ja miehelle tärkeä paikka <3

Jos arki ahdistaa, liekit lieventää ja lohduttaa.

Matkakoskella, vain me kaksi <3

Matkakoskella oli marraskuussa kunnolla lunta, ja niin kaunista.

Tarraudun, kunnes tarvitsen.

Tarvitsen, kunnes tunnen.

Tunnen, kunnes kuuntelen.

Kuuntelen, kunnes ihmettelen.

Ihmettelen kunnes ajattelen.

Ajattelen, kunnes rauhoitun.

Rauhoitun, kunnes leijailen.

Leijailen, olen, rakastan.

Kun elämä käyttää syvemmissä vesissä, voi sieltä nousta vaikka minkälaista luovuutta. Minut nosti ylös ihana harrastukseni jooga, josta tämä runo lähti liikkeelle.

Pimeydestäkin löytyy aina jostain valoa <3

Joulukuussa kävimme geokätköilyporukan kanssa maatilapakopelissä, toista kertaa samassa paikassa, ihanassa maalaismiljöössä. Huippu kokemus taas :) 

 Voiko tätä nassua katsoakaan ilman että siihen rakastuu aina uudelleen <3

Rakas pieni villapöksymme :)