Elämän tarkoitus
Metsässä kulkiessa saan olla oma itseni. Saan rauhassa puhua itsekseni, pysähtyä silloin kun haluan, kenenkään törmäämättä minuun. Ei ole kiirettä, minulla eikä metsän asukeilla.
Ei ole kelloa, ei ole mitään aikaa, vain valoisa ja hämärä.
Arjessa yritän sulautua joukkoon, joukkoon joka suorittaa, kiirehtii, näyttää hyvältä ja normaalilta.
Tunnen välillä olevani outo, ulkopuolinen. En osaa small talkia, hymyilen ja olen hiljaa.
Kuljen kellon mukaan, olen ajoissa, yritän olla täydellinen.
Jatkan, kunnes tulee päivä milloin ymmärrän...
Tyhjä jalkakäytävä, missään ei näy ketään.
Uskaltaisinko, mitä voin hävitä jos kokeilen?
Laulan vähän, nauran ääneen, höpötän omiani, otan pari tanssiaskelta. Olen rohkea, hetken.
Viikon 3 krapusanat ovat jalkakäytävä, outo, sulautua.
Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.
Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.
Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.
