Sadepäiviä on nyt ollut muutamia, kaikki näyttää pimeältä ja luotaantyöntävältä.
Kuitenkin koiran kanssa kävellessä katseeni löytää viereisestä puistosta kauniisti käpertyviä sieniä.
Nuo haluttaa kuvata, ajattelen, vaikkei kamera olekaan mukana. Aina ei ole puhelinkaan, tällä kertaa sattui olemaan.
Mieli piristyy aina kun kuvaan, sitä ihmettelen usein. Ehkä se on luovuuden pääseminen valloilleen tässä arjen ja aikataulujen lomassa, joka saa sydämenkin hymyilemään 🧡
