Mitähän nämä ovatkaan 🙂

Välillä ehdin sienimetsässäkin kuvata, yleensä ainakin puhelin on mukana jos en kameraa ota.

Puhelimella on hyvä merkata hyvät sienipaikatkin talteen, ja auttaa se jos metsä hiukan pyöräyttää suuntavaistoakin 😁

Kamera kulkee nykyisin vyölaukussa, jonka olen kokenu tosi käteväksi. Aina en kuitenkaan sitä mukaan ota, jos haluan keskittyä ihan vaan retkeilyyn ja sienien poimimiseen. 

Kotona on kiva sitten tunnistaa mitä tulikaan kuvattua.

Nuijanuoranen, limasieni.

Pohjankorvajäkälä

Joku tuhkelo, ehkä ryhmätuhkelo?

Tätä en tunnistanut.

Tätä liekoa en myöskään varmuudella tunnistanut, onko ketun- vai riidenlieko.

Herkkutatti, suurin minkä olen livenä nähnyt!

Kauniit syksyn värit

Väri-iloittelua syyskuussa. 

Syksyä

Aurinkoisena päivänä pihlajan, taivaan ja joen värit parhaimmillaan.

Sama joki saaren toiselta puolelta kuvattuna.

Ja vielä yhdeltä puolelta kuva. 

Rannan kauneutta.

Ruskan tunnelmointia. 

Valon leikkiä.

Sieniretkellä on oltu harva se päivä...

Kärpässieni on hyvä merkki herkkutatin ystäville; usein lähistöltä löytyy molempia!

Ruskataidetta kuopuksen synttärikahvipöytään 💕

Tunnelmointia. Syksyyn kuuluu ehdottomasti kynttilät, vastapainoksi pimeydelle.

Kummipoika halusi kuopuksen synttäreillä testata uusinta kameraani. Hän on hyvä kuvaamaan 🥰

Eilisen päivän  tunnelma....

Koirapuistossa ei ollut kovinkaan tunnelmaa  😁  Pohjoistuuli, lumi- ja räntäsade hyydyttivät niin ihmiset kuin eläimetkin.

Niin söpöä 😍

Ei tarvinnu paljoa miettiä mistä ottaisin tällä kertaa kuvia, kun makrotex-haasteen aiheena on "Niin söpöä".

Noorasta tietenki, meiän pienestä prinsessasta, joka myös tietää olevansa söpö 🥰

Muut söpöilyt Pienen Linnun blogissa.