Elämää

Meillä on elämässä niin paljon ihania asioita tällä hetkellä, vaikka suru Nooran kuolemasta on yhä suuri.

Meillä on esikoisen pieni perhe, jonka kanssa saamme olla paljon tekemisissä ❤️

Samana päivänä kun Noora lähti, valmistuin oppisopimuksella merkonomiksi. Sain jatkaa samassa työssä, ja toivottavasti näin jatkuisikin.

Sain työkavereilta hienon Eero Hyrkäksen suunnitteleman revontulilyhdyn.

Retkiä ollaan tehty miehen kanssa milloin minnekin, lähinnä tuohon Ruotsin puolelle, rajalla kun asutaan. Ollaan löydetty geokätköily uudelleen, ja se viekin mitä huikemipiin paikkoihin meitä.

Ensikuussa osallistun kansalaisopiston mosaiikkikurssille, jota varten etsiskelen jo materiaalia. Nämä kupit asetteineen löytyi kirpparilta.

Tämä kulho löytyi samalla reissulla, mutta se ei mene mosaiikkitöihin. Olen aivan ihastunut siihen tuollaisenaan!

Parvekkeella itse kasvattamani pelakuu on edelleen voimissaan.

Muutama  maisemakuva vielä. Tämä on Tervolasta eräänä iltapäivän hetkenä kun evästelimme geokätköilyn lomassa.

Tämä kuva on eiliseltä aamulta kotiparvekkeelta. Saamme olla kiitollisia näistä maisemista!

Surullinen syksy

Vaikka syksy on tänävuonna ollut lämmin, ja kaunis niinkuin aina, on sydämeni surullinen. Koko kehoni on surullinen ja jotenkin lamaantunut.

Nooran poistuminen elämästämme on jättänyt niin paljon tyhjyyttä arkeemme, että on kovin hankalaa saada kiinni mistään.

Metsä lohduttaa ja parantaa haavoja, tässäkin elämän tilanteessa. Sielläkään kuitenkaan ei ole kaikki niinkuin ennen... ei ole Nooraa syömässä mustikoita, ei ole Nooraa odottamassa kotona.

Pikkuhiljaa suru on muuttanut muotoaan, hiipunut mutta tullut jollakin tavalla fyysisemmäksi. Tunnen välillä aivan rinnassani ja vatsanpohjassa suuren möykyn.

Välillä tunnen niin suurta iloa ja kiitollisuutta kaikista ihanista muistoista mitä perheemme, ystäviemme, sukulaisten ja ventovieraidenkin kanssa koimme Nooran kanssa ❤️

Eipä taida olla muuta keinoa kuin elää tämä vaihe rauhassa, antaa itkun tulla kun se on tullakseen. Onneksi on kaikki muistot, ja onneksi meillä on myös Nooran tuhkat kauniissa uurnassa kotonamme.

Kiitos Noora että olit yhdeksän vuotta ilonamme, sie pieni rakas tyttösemme ❤️

Rakas koiramme Noora

Sain syliini palan taivasta, 

nyt tiedän mitä kaivata.

Oli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten. 

Nyt saat juosta seuraten heitä, 

ei kipu enää elämääsi peitä. 

Suru on suuri ja lohduton, 

mut tiedän – sun hyvä olla nyt on.

Kesän hetkiä

Löysin vanhan kuvan, jonka olen ottaanut parvekeorvokeistani ilta-auringossa sateen jälkeen. Pidän tästä kuvasta. 

Siemenistä kasvattamani pelakuu ilta-auringon valaisemana myös. Ensikesäksi suunnitelmana olisi kasvattaa lisää pelakuita, eri lajia.

Tänä vuonna on kirppareilta osunut silmiimme näitä kauniita Arabian ikikukkia. Sarjaan kuuluu useita erilaisia, kahta eri kokoa olevia kukkia. Suunnittelijana Heljä Liukko-Sundström.

Vietimme äitiliinin ja kummipojan kanssa kesäpäivän Kalixissa. Siellä vierailimme tunnelmallisessa antiikkiliikkeessä. Aivan kuin olisimme olleet eri maailmassa hetken!