Ilta

Reunalla

Rannalla

Yksin

Yhdessä

Pimeydessä 

Valossa

Pilvien takana tilaa ajatuksille, 

veden alla lupa tunteille.

Piilossa

Turvassa

Polku

Kiitos että kuljet minun kans

tätä polkua.

Välillä annat minun mennä edellä,

välillä näytät suunnan.

Varjoja ja valoa on vuoroin

 polun varrella,

mutkiaki matkassa.

Polku on jo aika kulunu, 

mutta kokoajan helpompi kulkea.

Mihin lopulta polkumme johtaa,

toivon että sielläki saatais olla yhessä.

Niin vihreää/MAKROTEX

 Makrotex-haasteen aiheena on "niin vihreää", ja aihehan on vallan ajankohtainen. Sunnuntaina kävimme metsäretkellä, jossa pääsin testaamaan uutta kameraakin tositoimissa. 

Kuvan perhonen oli auringon lämmöstä kai niin rentoutuneena, että päästi minut hurjan lähelle. Olen tuijotellut kuvaa, zoomaillut ja ihmetellyt miten ihmeellinen luonto oikeastaan voi olla.

Olen niin kiitollinen luonnosta ja sen voimauttavasta otteesta elämässäni 🤗

Jaana ja uus kamera :)

Mie ostin uuen puhelimen, jossa on ihanan hyvä kamera!

Oon ulkoiluttanu sitä vasta parina päivänä, enkä tiiä vielä kaikkia sen hienouksia, mutta tyytyväinen oon jo nyt.

Tänään käytiin meren rantamilla kävelemässä, sieltä nuo maisemakuvat. Metsäkuvat on samalta reissulta pieneltä metsäpolulta joka johtaa laavulle. Laavulla ei käyty tällä kertaa, koska halusin vain oleskella hiukan metsässä. 

Metsä on mulle tärkeä, ollu aina. Se on semmonen turvallinen, rauhottava paikka. Aivan sama minkälainen metsä se on, pieni vai suuri, komea vai risukko. Aina se tunne on sama <3

Inventaario 2019

Mitä Jaana mietit,

minkälaisen vuoden vietit?

Voiko se aina mennäkki niin;

välillä hukkuu kyyneliin!

Koetaan ilot ja surut,

uuestaan kuljetaan tutut polut.

Mukana jotkut pysyy,

se rakkautta niiltä kysyy.

Joittenki aika jäädä on,

on joskus arki arvaamaton.

Tämäkin vuosi paljon toi,

en muuta kuin kaikesta kiittää voi 🧡

Tuon runon kirjoitin uuden vuoden aattona, kun Facebook kysyi mitä mietin. Siinä kiteytyy kyllä melkein koko elämä, mutta viimevuosi sisälsikin oikeastaan tapahtumia melkein yhden elämän ajalta. En lähde niitä tässä sen kummemmin avaamaan, muistan kyllä ne itse kun joskus tätä "päiväkirjaani" lueskelen.

Kukkolankoski on edelleen mulle ja miehelle tärkeä paikka <3

Jos arki ahdistaa, liekit lieventää ja lohduttaa.

Matkakoskella, vain me kaksi <3

Matkakoskella oli marraskuussa kunnolla lunta, ja niin kaunista.

Tarraudun, kunnes tarvitsen.

Tarvitsen, kunnes tunnen.

Tunnen, kunnes kuuntelen.

Kuuntelen, kunnes ihmettelen.

Ihmettelen kunnes ajattelen.

Ajattelen, kunnes rauhoitun.

Rauhoitun, kunnes leijailen.

Leijailen, olen, rakastan.

Kun elämä käyttää syvemmissä vesissä, voi sieltä nousta vaikka minkälaista luovuutta. Minut nosti ylös ihana harrastukseni jooga, josta tämä runo lähti liikkeelle.

Pimeydestäkin löytyy aina jostain valoa <3

Joulukuussa kävimme geokätköilyporukan kanssa maatilapakopelissä, toista kertaa samassa paikassa, ihanassa maalaismiljöössä. Huippu kokemus taas :) 

 Voiko tätä nassua katsoakaan ilman että siihen rakastuu aina uudelleen <3

Rakas pieni villapöksymme :)

Syksy 2019

"Rakas päiväkirjani.... :)"

Tänään kävimme miehen kanssa taas samoilemassa metsissä. Tuliaisina retkeltä on parin salaatin verran rouskuja suolautumassa, kipollinen tyrnimarjaa ja hyvä mieli. Kyllä meillä kieltämättä oli kantarellikin mielessä, mutta sitä ei tänään tiellemme osunut. Onneksi eilen onnisti, ja tänään saamme nauttia iltapalaksi pannulla paistettuja kantarelleja sipulin kera, ruisleivän päällä  :) Parempaa herkkua ei ehkä ole!

Komealla meren rannalla nautimme eväät.

Pois lähtiessä mies huomasi tyrnimarjat, ja pakkohan niitä oli poimia mukaan. 

Meri ja sen rauhoittava liplatus, kuuletko sen?

Hetkinen, kävimmeköhän sittenkin kuun pinnalla??

Minkä ihmeen luuranko köllötteli metsässä?

Metsä, aina erilainen, aina puhdistava, aina voimauttava, aina rentouttava. Nöyränä näissä kuljemme ja ihmeissämme ihailemme kaikkea mitä luonto antaa!

Tämäkin taideteos, kaatunut puu. Aivan kuin taiten tehty?

 Näiden sienten nimeä en tiedä. Jos sinä tiedät, tai arvelet, niin kerro toki se kommenteissa :)

Helmikuu 2018

Meinasin ihan kirjoittaa että tammikuu ;) sen verran nopiaa aika juoksee. Aina täällä välillä käväsen kattelemassa muitten blogeja, vaikka tuo facebookki vieläki vie minun nettiajan melekeen kokonaan. Sielä ollaan niin ajan hermolla kaikessa; lähialueen tapahtumisa, kavereitten kuulumisisa mesen välitykselläki, työhön liittyvisä ideoisa jne.

 Valokuvia, ja rauhallisempaa tahtia keskusteluihin ja kommentointiin kaipaan täältä blogimaailmasta.

Tämän kuvan otin muistaakseni itsenäisyyspäivänä, tuosta läheiseltä Kukkolankoskelta. Meilä on ollu aikamoisia pakkasia, oli tuolloin ja on nytki. Pariakymmentä näyttää mittari! 

En ole kuvannu paljoa, mitä kännykällä nappailen välilä kuvia jotka sitte menee sinne faceen.

Tässäpä syksyltä muutama kuva. Samoiltiin aika monissa uusissa metsissä miehen ja koirulin kans. ja löyettiin (eksymisen kautta) yks vanha paikka misä olin muistini mukkaan nähny "keltasia sieniä". Sitä sitte etittiin, eksyttiin aika pahastikki ja kolmannela kerrala osuttiin oikiaan, ja sielähän niitä oli sammalien seasa keltasia sieniä :) 

En ollu ennen maistanu ite poimittuja kanttarelleja, ja hetihän ne piti pannulle heittää sipulin kans. Parempaa iltapalaa ei voi kuvitella.

Eilen koirulin kans käytiin tuosa joen rannasa palelemassa, tai koirulilla ne tassut paleli. Pari kuvvaa ehin napata, siitä miltä minusta talvi tällä hetkellä näyttää. 

Uuen lonkkani kans olen nyt tutustellu reilun vuojen, ja en kyllä voi moittia lopputulosta. Pikkuhiljaa olen käynnistelly liikuntaa sille, muutaki ko työmatkapyöräily. Huomaan että lonkka on hieman jäykempi Bodybalance-tunnila ko tuo leikkaamaton, mutta jo kolmannella kerralla huomasin mainittavaa edistystä tapahtuneen. 

Hiljaa hyvä tulee tässäki asiasa, kiire ei oo minnekään. Lumikenkäilyä olen kerran kokkeillu tälle talvelle, se oli aika mielenkiintosta. Kunhan kevät ja sen toivottavasti ihanat aurinkoiset päivät ilman kauheita pakkasia saapuu, lähen uuelleen tutustumaan siihen lajiin.

Luonnoksia?

 Tämä kuva on luonnon omia luonnoksia, julkaistuja sellaisia :) Minun blogissa oli KOLME luonnosta, joissa ei lukenut mitään.. No, nyt päätin että kirjoitan, tai ainaki nakkaan muutaman kuvan tänne ;)

 Noora on jo 1v 7kk, minun luottoystävä <3 On se niin kiltti, ja on se välillä niin hassun itsepäinenkin rakas pikku hupsuhäntä!!

 Valoa näkyvissä, ja mie kameran kans takapuoli pystyssä ;) Vielä se on vain aika vaikiaa, lonkka vihottelee ihan kympillä. No, se saa kyytiä 26pv, ko menen Oulaskankaalle tekonivelleikkaukseen, VIHDOIN!!

Takapihaa koristeltiin syksyllä, ja Joulun aikaan se oli oikein tunnelmallinen. On se vieläki, ko tuota lunta riittää!

Yks merkittävistä asioista tälle vuojelle, tuon leikkauksen lisäksi, on esikoisen astuminen armeijan harmaisiin. Onhan siinä äitillä ollu itkuja itkettävänä, ko yhtäkkiä toinen pojista ei olekkaan kotona... Perjantaina se tullee eka lomille, voi sitä onnea <3 Hyvin on kuulema menny, sielä pyssykylässä, että kai se tykkää sielä olla. Onhan sillä kaikki kaveritki sielä mukana :) Ja onneksi mulle jäi kottiin kuopus ja tuo karvainen kakara!