Kun kerran loma alkoi, halusin heti yövuoron (plus päikkäreitten) jälkeen lähteä rakkaan aviosiippani kans Martimoaavan luonnonsuojelualueelle "samoilemaan". Mikäpä se siinä, auringon paistellessa läksimme reput selässä matkaan.
Suuntana oli Kivalon autiotupa, johon piti kävellä aika pitkästi tämän näköstä pirunpeltoa...
Näkötornista näimme sitten vaikka ja minne asti!!
Ja voi mikä taivas!!
Siellä risteilee toinen polku, joka jää ensikerraksi meitä odottelemaan :)
Autiotupa ylhäältä katsottuna, ja mitkä maisemat!!!
Maan tasalta, hyväkuntoinen, uudehko mökki.
Ja tietysti meki tehtiin oma maamerkkimme :)
Autolle kävellessä alko jo ilta-aurinko kauniisti muuttaa maisemaa...
Kiitos tästäkin retkestä ♥
Tuolta linkistä ylempää löyty mielenkiintoista tietoa Martimoaavan historiasta....
Soidensuojelualueen maastoissa on kulkenut kieltolain aikaan vanha pirtureitti. Pirtua salakuljetettiin Ruotsin kautta Suomeen Perämeren karikkoisia vesiä pitkin. Pirtujobbarit olivat liikemiehiä, joiden alaisuudessa työskentelevät kantajat olivat heidän palkkarenkejään. Ns. pirtukaravaanit kuljettivat pirtua kantamalla reppuselässä 10 litran kanistereita salaista Maksniemi - Sompujärvi - Tervola - Arppee - Kauhanen - Rovaniemi -reittiä pitkin. Reitti kulki aivan Simon ja Tervolan pitäjien rajaa ja näkyy maastossa vieläkin.
