Elämää

Meillä on elämässä niin paljon ihania asioita tällä hetkellä, vaikka suru Nooran kuolemasta on yhä suuri.

Meillä on esikoisen pieni perhe, jonka kanssa saamme olla paljon tekemisissä ❤️

Samana päivänä kun Noora lähti, valmistuin oppisopimuksella merkonomiksi. Sain jatkaa samassa työssä, ja toivottavasti näin jatkuisikin.

Sain työkavereilta hienon Eero Hyrkäksen suunnitteleman revontulilyhdyn.

Retkiä ollaan tehty miehen kanssa milloin minnekin, lähinnä tuohon Ruotsin puolelle, rajalla kun asutaan. Ollaan löydetty geokätköily uudelleen, ja se viekin mitä huikemipiin paikkoihin meitä.

Ensikuussa osallistun kansalaisopiston mosaiikkikurssille, jota varten etsiskelen jo materiaalia. Nämä kupit asetteineen löytyi kirpparilta.

Tämä kulho löytyi samalla reissulla, mutta se ei mene mosaiikkitöihin. Olen aivan ihastunut siihen tuollaisenaan!

Parvekkeella itse kasvattamani pelakuu on edelleen voimissaan.

Muutama  maisemakuva vielä. Tämä on Tervolasta eräänä iltapäivän hetkenä kun evästelimme geokätköilyn lomassa.

Tämä kuva on eiliseltä aamulta kotiparvekkeelta. Saamme olla kiitollisia näistä maisemista!

Surullinen syksy

Vaikka syksy on tänävuonna ollut lämmin, ja kaunis niinkuin aina, on sydämeni surullinen. Koko kehoni on surullinen ja jotenkin lamaantunut.

Nooran poistuminen elämästämme on jättänyt niin paljon tyhjyyttä arkeemme, että on kovin hankalaa saada kiinni mistään.

Metsä lohduttaa ja parantaa haavoja, tässäkin elämän tilanteessa. Sielläkään kuitenkaan ei ole kaikki niinkuin ennen... ei ole Nooraa syömässä mustikoita, ei ole Nooraa odottamassa kotona.

Pikkuhiljaa suru on muuttanut muotoaan, hiipunut mutta tullut jollakin tavalla fyysisemmäksi. Tunnen välillä aivan rinnassani ja vatsanpohjassa suuren möykyn.

Välillä tunnen niin suurta iloa ja kiitollisuutta kaikista ihanista muistoista mitä perheemme, ystäviemme, sukulaisten ja ventovieraidenkin kanssa koimme Nooran kanssa ❤️

Eipä taida olla muuta keinoa kuin elää tämä vaihe rauhassa, antaa itkun tulla kun se on tullakseen. Onneksi on kaikki muistot, ja onneksi meillä on myös Nooran tuhkat kauniissa uurnassa kotonamme.

Kiitos Noora että olit yhdeksän vuotta ilonamme, sie pieni rakas tyttösemme ❤️

Rakas koiramme Noora

Sain syliini palan taivasta, 

nyt tiedän mitä kaivata.

Oli aika raskaiden päätösten, 

saattaa sut huomaan enkelten. 

Nyt saat juosta seuraten heitä, 

ei kipu enää elämääsi peitä. 

Suru on suuri ja lohduton, 

mut tiedän – sun hyvä olla nyt on.

Kesän hetkiä

Löysin vanhan kuvan, jonka olen ottaanut parvekeorvokeistani ilta-auringossa sateen jälkeen. Pidän tästä kuvasta. 

Siemenistä kasvattamani pelakuu ilta-auringon valaisemana myös. Ensikesäksi suunnitelmana olisi kasvattaa lisää pelakuita, eri lajia.

Tänä vuonna on kirppareilta osunut silmiimme näitä kauniita Arabian ikikukkia. Sarjaan kuuluu useita erilaisia, kahta eri kokoa olevia kukkia. Suunnittelijana Heljä Liukko-Sundström.

Vietimme äitiliinin ja kummipojan kanssa kesäpäivän Kalixissa. Siellä vierailimme tunnelmallisessa antiikkiliikkeessä. Aivan kuin olisimme olleet eri maailmassa hetken!

Kevään huumaamana

Voi varmaan kohta jo alkaa puhua kesästä kevään sijaan 🧡 Kyllä housun lahkeet on lyhentyneet ja varjoa etsin pitkän ulkoilun jälkeen!

Elämää näyttäisi olevan jo pörriäistenkin keväässä.

Parvekkeellamme on tänä kesänä taas omanlainen kokoelmansa:

tähtisilmä, liuskamiinanköynnös (siemenistä), pelargonia (siemenistä) ja orvokki-raparperiruukku. 

Orvokkiraparperiruukun tarina on hassu. Ensin isossa ruukussa oli raparperi, joka nuupahti viime kesänä. Laitoin syksyllä siihen laiskuuttani sekaan krookuksen sipuleita, jotka paleltuivat. No, päätin että laitan siihen muutaman orvokin kun ruukku on kiva, enkä jaksanut vaihdella multaa enkä muutoinkaan sitä siistiä. Orvokkeja laittaessani paljastui että ruukussa kasvaakin edelleen raparperi, joten nyt ne viettävät yhteiseloa vähän sattumalta.

Ihana metsä!

Vietimme työporukan kanssa iltapäivän retkeillen, työhyvinvointia lisätäksemme.

Kyllä sainkin mukavan ja tähän hetkeen tarpeellisen luontokokemuksen.

Luonto on puhjennut kukkaan meidän korkeudella ihan lähipäivinä, linnut lauloivat ja autinko lämmitti!

Taivaalla pilvet kulkivat omia mielenkiintoisia polkujaan, ja minä ihailin niitäkin.

Maisemat olivat komeat, taustalla Tornionjoki.

Kevään juttuja

Kai joku kevätpörriäinen iski kun piti hanhenkakassa pyöriä oikein sydämensä kyllyydestä 😀

Kasvit tykkää kun luonnonvalo lisääntyy.

Marmorinen lampunjalka kirpparilta, uusi johto ja varjostin tekivät siitä komean uuden lampun!

Kirpparilöytö tämäkin, ei kuihdu❤️ Arabian ikikukka, jollaista en aiemmin ole nähnyt kuin kuvissa.

Sää on ollut kyllä tänä keväänä kurja! On kylmää, harmaata ja märkää.... mutta sillehän ei voi muuta kuin sopeutua ja nauttia sitten kun lämmin keli yllättää. 

Olen saanut nauttia usein pojanpoikamme kasvun seuraamisesta, joka on kyllä piristänyt huikeasti ❤️ On mukavaa myös tuntea itsensä tärkeäksi kun saamme hoitaa poikaa. Hänestä en kuvia julkaise, mutta sinisilmäinen ja ihan vaaleatukkainen ihana veijari on sydämemme vienyt!

Keväistä kasvua

Keväisen vihreää on jo ikkunalla 💚

Liuskamiinanköynnös on kasvanut mielestäni hurjalla vauhdilla. Aikaisempaa kokemusta ei tästä kukasta ole, joten jännityksellä seuraillaan mitä tästä tulee, ja saapuuko kesä meille tarpeeksi ajoissa jotta tämä pääsee ulos.

Pikkuinen norsunikin nauttii varmaan vihreydestä, ja kultaisesta pöllökaveristaan.

Olisikohan tämän nimi ollut Liisukka, jos muistan oikein. Parturoin siitä tarkoituksella tuollaista ei niin roikkuvaa.

Ja yksi Noora-kuva vielä lopuksi ❤️