Kamera

Järjestelmäkameran kuljettaminen mukana ei ole mieleisintä puuhaa, mutta aina kun sen teen olen tyytyväinen. Kuvat ovat moninkertaisesti parempaa laatua kuin puhelimellani otetut.

Kamerani on pientä kokoa, ei se paljoa paina mutta kun sitä vertaa puhelimeen niin pienempi on aina helpompi mukaanotettava.

Kävin pienen iltakävelyn kameran kanssa, ja katsoin samalla muistikortille vaivihkaa kertyneitä kuvia joita en enää muistanut. Kuvat ovat kuitenkin tältä syksyltä.

Syksyn tunnelmia

Kauniit vesipisarat hämähäkin sentillä.

Jokin sieni levinnyt kauniiksi taideteokseksi.

Metsän salaisuuksien verho.

Alkutalven turinoita

Jouluun ei ole enää kovin kauaa, kaupat ainakin ovat pullollaan joulun juttuja. Yksi lahja on meilläkin jo hankittuna.

Säät näyttivät jokin aika sitten kovinkin talvisilta ja jopa jouluisilta, kunnes plussakelit palasivat. 

Allaolevan kuvan otin jokirannasta, matkallani töistä röntgenin kautta kotiin. 

Röntgenissä selvisi että epäilykseni ovat totta; nivelrikko on löytänyt uuden kohdan missä jyllätä, jalkaterän. Sehän tarkoittaa entistä enemmän jaloista huolehtimista, aivan niin kuin koko kropastanikin. Hiukan meinaa harmittaa tämä tilanne, mutta toisaalta vakavampiakin huolia voi ihmiselämässä olla.

Jotta elämä ei olisi liian vakavaa, eikä liian pimeää tällä hetkellä, kävin hyvässä seurassa juhlistamassa Tornion valokauden avausta. Olipahan mukava ja valoisa tapahtuma. Tapahtumassa oli myös tulishow joka oli jännittävää katsottavaa.

Kaikista hetkistä ei ole kuvia, eikä niitä julkaistaisikaan netissä. Olemme taas saaneet nauttia pojanpoikamme perheen kanssa isänpäivästä, jota juhlistimme jo eilen. 

Tänään vierailimme puolisoni isän luona hoivakodissa. Vierailu oli liikuttava ja iloinen tapahtuma. Saimme myös paljon ajateltavaa ja perspektiiviä elämän tuomiin haasteisiin ja onnellisuuteen.

Olen kiitollinen siitä kuinka yksinkertaista ja "pientä" meidän elomme tällä hetkellä on ❤️

Kesän hetkiä

Löysin vanhan kuvan, jonka olen ottaanut parvekeorvokeistani ilta-auringossa sateen jälkeen. Pidän tästä kuvasta. 

Siemenistä kasvattamani pelakuu ilta-auringon valaisemana myös. Ensikesäksi suunnitelmana olisi kasvattaa lisää pelakuita, eri lajia.

Tänä vuonna on kirppareilta osunut silmiimme näitä kauniita Arabian ikikukkia. Sarjaan kuuluu useita erilaisia, kahta eri kokoa olevia kukkia. Suunnittelijana Heljä Liukko-Sundström.

Vietimme äitiliinin ja kummipojan kanssa kesäpäivän Kalixissa. Siellä vierailimme tunnelmallisessa antiikkiliikkeessä. Aivan kuin olisimme olleet eri maailmassa hetken!

Kevään huumaamana

Voi varmaan kohta jo alkaa puhua kesästä kevään sijaan 🧡 Kyllä housun lahkeet on lyhentyneet ja varjoa etsin pitkän ulkoilun jälkeen!

Elämää näyttäisi olevan jo pörriäistenkin keväässä.

Parvekkeellamme on tänä kesänä taas omanlainen kokoelmansa:

tähtisilmä, liuskamiinanköynnös (siemenistä), pelargonia (siemenistä) ja orvokki-raparperiruukku. 

Orvokkiraparperiruukun tarina on hassu. Ensin isossa ruukussa oli raparperi, joka nuupahti viime kesänä. Laitoin syksyllä siihen laiskuuttani sekaan krookuksen sipuleita, jotka paleltuivat. No, päätin että laitan siihen muutaman orvokin kun ruukku on kiva, enkä jaksanut vaihdella multaa enkä muutoinkaan sitä siistiä. Orvokkeja laittaessani paljastui että ruukussa kasvaakin edelleen raparperi, joten nyt ne viettävät yhteiseloa vähän sattumalta.

Helmikuu

Näin muutama yö sitten unta kauniista, suuren suuresta kuusta. Kuu katseli minua puun oksien takaa, ja sen värit olivat kuin maapallolla. Unohdin sitten tämän unen, kunnes joogaharjoituksen tavoitteena olikin tiistai-iltana kuutervehdys.

En muista paljoakaan sen merkityksestä, mutta jollakin tavalla jäi mieleeni kuutervehdyksen palauttava vaikutus verrattuna aurinkotervehdykseen.

Olen viime kuukausina tehnyt matkaa omaan jaksamiseeni, kuntooni ja palautumiseeni. Olen matkan varrella saanut paljon tukea ja oppinutkin jotain. Koen että nämä joogan ja unen tuomat kohtaamiset saman aiheen ympärillä ovat jonkinlainen merkki siitä että olen oikealla tiellä 

🧡

Auringon ihmeitä

Näillä -20-30 asteen pakkasilla on aurinko tehnyt omia retkiään taivaalla, ja mie en ole tarennu mennä ulos kuvaamaan. Nämä siis kuvattu sisätiloista ja auton matkustajana.

Noora ei ole ollut ilahtunut pakkasista. Ulkona mennään juoksujalkaa, eikä aina edes malteta tehdä tarpeita kun kotiin lämpimään on niin kiire.

Mukavaa alkanutta uutta vuotta ❤️

Isänpäivä 2023

Isänpäivänä aamu alkoi kauniissa pakkaskelissä. 

Ajatukseni virtailevat isien ja pappojen luona, niin "uusien kuin vanhojen". Tänä vuonna olen saanut seurata esikoiseni isyyttä ja mieheni pappana oloa. Voi sitä tunteiden kirjoa 💜

Kevät

Pääsiäinen oli tänä vuonna superlämmin. Ihailin kevään lämpöä pienellä retkellä ystävän kanssa, mutta vietin kyllä paljon aikaa myös sohvaillen. Ulkoilu on ihanaa hyvällä säällä, mutta ei sitä pakko ole  harrastaa vaikka aurinko koko ajan paistelee ☀️

Kukkiakin on taas tulossa 🤗

Auringon ihmettelyä

Kaunis aamupäivän valoilmiö sai minutkin kameran kanssa liikkeelle. Voi miten olen kaivannut kuvaamista, en ole sitä vain arjessa ehtinyt huomata 🤗

Makrotex | Valo

Kävin ystävän kanssa etsimässä valoa ja rauhaa sunnuntaina metsästä. Löysimme molempia.