Kamera

Järjestelmäkameran kuljettaminen mukana ei ole mieleisintä puuhaa, mutta aina kun sen teen olen tyytyväinen. Kuvat ovat moninkertaisesti parempaa laatua kuin puhelimellani otetut.

Kamerani on pientä kokoa, ei se paljoa paina mutta kun sitä vertaa puhelimeen niin pienempi on aina helpompi mukaanotettava.

Kävin pienen iltakävelyn kameran kanssa, ja katsoin samalla muistikortille vaivihkaa kertyneitä kuvia joita en enää muistanut. Kuvat ovat kuitenkin tältä syksyltä.

Syksyn tunnelmia

Kauniit vesipisarat hämähäkin sentillä.

Jokin sieni levinnyt kauniiksi taideteokseksi.

Metsän salaisuuksien verho.

Elämää

Meillä on elämässä niin paljon ihania asioita tällä hetkellä, vaikka suru Nooran kuolemasta on yhä suuri.

Meillä on esikoisen pieni perhe, jonka kanssa saamme olla paljon tekemisissä ❤️

Samana päivänä kun Noora lähti, valmistuin oppisopimuksella merkonomiksi. Sain jatkaa samassa työssä, ja toivottavasti näin jatkuisikin.

Sain työkavereilta hienon Eero Hyrkäksen suunnitteleman revontulilyhdyn.

Retkiä ollaan tehty miehen kanssa milloin minnekin, lähinnä tuohon Ruotsin puolelle, rajalla kun asutaan. Ollaan löydetty geokätköily uudelleen, ja se viekin mitä huikemipiin paikkoihin meitä.

Ensikuussa osallistun kansalaisopiston mosaiikkikurssille, jota varten etsiskelen jo materiaalia. Nämä kupit asetteineen löytyi kirpparilta.

Tämä kulho löytyi samalla reissulla, mutta se ei mene mosaiikkitöihin. Olen aivan ihastunut siihen tuollaisenaan!

Parvekkeella itse kasvattamani pelakuu on edelleen voimissaan.

Muutama  maisemakuva vielä. Tämä on Tervolasta eräänä iltapäivän hetkenä kun evästelimme geokätköilyn lomassa.

Tämä kuva on eiliseltä aamulta kotiparvekkeelta. Saamme olla kiitollisia näistä maisemista!

Surullinen syksy

Vaikka syksy on tänävuonna ollut lämmin, ja kaunis niinkuin aina, on sydämeni surullinen. Koko kehoni on surullinen ja jotenkin lamaantunut.

Nooran poistuminen elämästämme on jättänyt niin paljon tyhjyyttä arkeemme, että on kovin hankalaa saada kiinni mistään.

Metsä lohduttaa ja parantaa haavoja, tässäkin elämän tilanteessa. Sielläkään kuitenkaan ei ole kaikki niinkuin ennen... ei ole Nooraa syömässä mustikoita, ei ole Nooraa odottamassa kotona.

Pikkuhiljaa suru on muuttanut muotoaan, hiipunut mutta tullut jollakin tavalla fyysisemmäksi. Tunnen välillä aivan rinnassani ja vatsanpohjassa suuren möykyn.

Välillä tunnen niin suurta iloa ja kiitollisuutta kaikista ihanista muistoista mitä perheemme, ystäviemme, sukulaisten ja ventovieraidenkin kanssa koimme Nooran kanssa ❤️

Eipä taida olla muuta keinoa kuin elää tämä vaihe rauhassa, antaa itkun tulla kun se on tullakseen. Onneksi on kaikki muistot, ja onneksi meillä on myös Nooran tuhkat kauniissa uurnassa kotonamme.

Kiitos Noora että olit yhdeksän vuotta ilonamme, sie pieni rakas tyttösemme ❤️

Puut puhuttelevat

Eilisellä metsäretkellä huomasin kiinnittäväni huomiota puihin ja kantoihin. Yleensä kuvaan metsässä jotain pientä.

Syksyisiä touhuja

Suolasienisalaattia on tehty jo muutamaan otteeseen. On se vain hyvvää.

Kaunista Tornionjokeamme on ihasteltu eri väreissään ja tunnelmissaan.

Uuden lampun ostin olohuoneen ikkunalle.

Allergiatesteistä löytyi monta allergian aiheuttajaa, toivottavasti saan iholleni rauhaa niiden välttämisen myötä. Olen atoopikko, ja kärsinyt jo useita vuosia kovista ihottumista.

Metsä, tuo ihana rauhan ja ilon tuoja.

Iltakävelyltä, jokirannasta tietenki. 

Kesäinen elokuu 2023

Tämä kuu on ollut kaunis ja lämmin, kuin kesällä.