Inarin loma 2026

 

Ensimmäisen mökki-illan ihmettelyä. Täällä me nyt ollaan!

Ihastuimme tunturisuksiin, niiden tuomiin mahdollisuuksiin. Mikäpä parempi tilaisuus tutustella välineisiin näissä maisemissa.

Monet kerrat kävimme hiihtelemässä, milloin jänkiä pitkin, milloin järvien jäillä. Välillä otimme eväät mukaan ja oikein nautiskelimme elämästä <3

Mökkeillessä aika katoaa, eikä tullut edes katseltua kelloa paljolti. Yhtenä iltana saunottuamme myöhään, ja ollessamme laittamassa yöpuulle, sain ajatuksen että täytyy käydä ulkona. Siellähän olikin taivaan tanssit menossa, kutsuen meitä jälleen ihmettelemään luonnon ihmeitä.

Katso pohjoista taivasta.

Ei se ole mustaa samettia,

joka syventää Pohjantähden loiston.

Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien

ja Kalevan miekan nimeen,

mustaan puristuneitten kiteiden

vaaleaa loistoa siellä,

missä on hanki hangen jälkeen,

pakkasen kimaltavaa kovuutta,

metsä metsän jälkeen

ja talojen lämmin, työn ja

rakkauden lämmin ja kielessä

laulavat kauneimmat sanat

sen taivaan alla.

-Helvi Juvonen, Kalliopohja-

Tämä kuva sykähdyttää minua kovasti. Aivan kuin jotain olisi saapumassa taivaasta?

Jäniskoskella kävimme muistelemassa rakkaan Noora-koiramme visiittiä pohjoisessa. Siitä on jo kymmenen vuotta aikaa, Noora oli silloin tosi pieni ja kaikki hänen kanssaan aivan alussa <3

Isä

Hyvää matkaa isälle, äkillisesti tuli sinunki lähtö täältä. Toivottavasti sulla on nyt kaikki hyvin.

Alkutalven turinoita

Jouluun ei ole enää kovin kauaa, kaupat ainakin ovat pullollaan joulun juttuja. Yksi lahja on meilläkin jo hankittuna.

Säät näyttivät jokin aika sitten kovinkin talvisilta ja jopa jouluisilta, kunnes plussakelit palasivat. 

Allaolevan kuvan otin jokirannasta, matkallani töistä röntgenin kautta kotiin. 

Röntgenissä selvisi että epäilykseni ovat totta; nivelrikko on löytänyt uuden kohdan missä jyllätä, jalkaterän. Sehän tarkoittaa entistä enemmän jaloista huolehtimista, aivan niin kuin koko kropastanikin. Hiukan meinaa harmittaa tämä tilanne, mutta toisaalta vakavampiakin huolia voi ihmiselämässä olla.

Jotta elämä ei olisi liian vakavaa, eikä liian pimeää tällä hetkellä, kävin hyvässä seurassa juhlistamassa Tornion valokauden avausta. Olipahan mukava ja valoisa tapahtuma. Tapahtumassa oli myös tulishow joka oli jännittävää katsottavaa.

Kaikista hetkistä ei ole kuvia, eikä niitä julkaistaisikaan netissä. Olemme taas saaneet nauttia pojanpoikamme perheen kanssa isänpäivästä, jota juhlistimme jo eilen. 

Tänään vierailimme puolisoni isän luona hoivakodissa. Vierailu oli liikuttava ja iloinen tapahtuma. Saimme myös paljon ajateltavaa ja perspektiiviä elämän tuomiin haasteisiin ja onnellisuuteen.

Olen kiitollinen siitä kuinka yksinkertaista ja "pientä" meidän elomme tällä hetkellä on ❤️

Vuosi 2023

2023 on ollut tärkeä vuosi elämässämme, koska tänä vuonna meistä tuli isovanhempia. Olemme saaneet kokea monia hetkiä pienen pojan kanssa, melkein heti syntymästä lähtien. 

Tunne minkä tämä lapsi synnyttää, on sellainen minkä oikeasti voi tietää vain toinen isovanhempi. Tunne on syvää, jotenkin moninkertaista verrattuna oman lapsen saamiseen.

Olemme kiitollisia tästä suuresta rakkaudesta jota saamme kokea ❤️

Ihmeellinen elämä/ Krapu vko 4

Musta farkkutakki, raitoja etuhiuksissa,  liian pitkä käden puristus, liian paljon  elämää nähnyt parikymppinen poika. 

Itsensä kanssa pyristelevä, liian kovan lapsuuden kokenut, toiveissa ja haaveissa elävä, liian lyhyt hame, kauniisti hymyilevä parikymppinen tyttö.

Soittele jos siltä tuntuu. 

Ei soittoa, ei vastausta. 

Periksi ei anneta, näin sen on mentävä, kaikki on tässä ja nyt. Näin on tarkoitettu.

Jokainen parisuhde on ihme. 

Mistä sen tietää, miten sen tuntee, voiko olla varma? Uskaltaako, onko aika oikea? Kestääkö tämä?

Auttaako rukoukset, auttaako toiveet?

Jos lukisit tytön päiväkirjaa, sieltä löytäisit monet rukoukset, monet erehdykset, epätoivon kyyneleet, pettymykset, pelot.

Rivien välissä haave ihmeestä 

joka toteutui.

Viikon 4 krapusanat ovat takki, vastaus, ihme.

Krapu on oma otsikkosi mukaan luettuna tasan 100 sadan teksti, ei enempää, ei vähempää. Viikon krapusanat ilmestyvät sunnuntaisin Susun blogissa.

Sanojen ei tarvitse olla perusmuodossaan kirjoituksessasi.

Jätä krapusi linkki Susun blogiin.

Kiirettä kravun kirjoittamisella ei ole, koko viikko on aikaa.

Makrotex/Jotain uutta

Uusi seinäkalenteri, jota en edes enää paljoa käytä, mutta aina sen haluan 🙃 

Käytän tosi paljon puhelimen kalenteria,  töissä sähköpostin kalenteria ja vielä tavallista mukana kulkevaa kalenteria 🤗

Uutta jäätaidetta ikkunassa!

Kasveissa on aina jotain uutta 😊 Omistan tällä hetkellä rönsyliljan, kultaköynnöksen, vanhan kannan marraskuun kaktuksen, kalanruotokaktuksen, aloeveran, anopinhampaan, tulilatvan, orkidean ja peikonlehden 💚 Kaikki voivat hyvin, tekevät uutta lehteä vähän väliä ❣

Muistoja 2021 - Makrotex

Tärkeimmät muistot syntyvät rakkaiden kanssa. 

Kotona melkeinpä paras paikka, varsinkin kesällä. Muistoja, muistoja 🥰

Metsä, ja sen pienet yksityiskohdat luovat kauniita ja rauhoittavia muistoja.

Uuden kamerani ensimmäisiä kuvia. Kamera on minulle paljon muutakin kuin kuvausväline, jonka kautta saan tallennettua muistojani.

Kukat ja kasvit seuraavat elämässäni vuosi vuodelta.

Kesän retket ja reissut, milloin rakkaan mieheni kanssa, milloin anopin ja kummipojan; molemmat tärkeitä ihmisiä elämässäni.

Syksy toi mukanaan muutoksia; käsileikkaus ja ammatinvaihto.

Joulu, rauhoittumisen ja levon, myös tilinteon aikaa 😍

Lisää muistoja täällä.

Joulustressi

Hoksasin tänään että sehän täytyisi ostaa kinkkukin.... kinkku on meillä joulupöydässä aina ollut ehdoton. Kokoaan se on muuttanut vuosien myötä, aina vain pienemmäksi. Sama määrä syöjiä on edelleenkin,  yksi enemmän jopa, mutta kun enää ei haluta mussuttaa montaa päivää kinkun rippeitä. 

No, ei sitä kinkkua lähdetty hakemaan, kun sen ehtii huomennakin. Lähdimme pikku ajelulle, ja kävimme samalla vähän eri maisemissa koiran kanssa lenkin. Toinen oli niin innoissaan eri maisemista, että tipsutteli ihan eri tahtiin kuin täällä kotikulmilla 🤗

Niin, siitä joulustressistä. Jostaki syystä se ei ole meille löytäny tänä vuonna 🙃

Lahjoja on muutamia laitettu, muutamat kortit lähetetty, leivottukin on muttei jouluksi vaan huvikseen. Siivottu ei ole, sen kummemmin kuin muutenkaan. Ei ole listoja millon mitäkin pitäis tehdä...

Kummallista.

Luulen että kun olen uuden elämäntilanteen myötä saanut elämääni rauhaa ja jaksamista, ei joulustressillekään ole paikkaansa mihin asettua. Uusi eläntilanteeni käsittää uuden työn tuoman kivuttomuuden, jonka myötä moni asia arjessa on loksahtanut niille kohdille jotka sopivat meidän elämään 💖 

Tahtoisin siis tallettaa tämän rauhan ja kiitollisuuden tunteen tähän postaukseen, jotta muistaisin sen aina.

Marraskuun kollaasi

Marraskuu

Taidetta, valoja, luontoa, opiskelua, herkuttelua, hiljentymistä, kotoilua.

Pienen Linnun kollaasihaaste

Heinäkuun kollaasi

Kiitos tästä heinäkuusta, säästä ja kaikesta onnellisuudesta 💕

Kollaasihaaste