Pieni pojanpoika

Maanantaina tapahtui ihme. Saimme ensimmäisen lapsenlapsemme, kun esikoisemme sai rakkaansa kanssa oman esikoisensa.

Tämä tunne on ainutkertainen ❤️

Joulustressi

Hoksasin tänään että sehän täytyisi ostaa kinkkukin.... kinkku on meillä joulupöydässä aina ollut ehdoton. Kokoaan se on muuttanut vuosien myötä, aina vain pienemmäksi. Sama määrä syöjiä on edelleenkin,  yksi enemmän jopa, mutta kun enää ei haluta mussuttaa montaa päivää kinkun rippeitä. 

No, ei sitä kinkkua lähdetty hakemaan, kun sen ehtii huomennakin. Lähdimme pikku ajelulle, ja kävimme samalla vähän eri maisemissa koiran kanssa lenkin. Toinen oli niin innoissaan eri maisemista, että tipsutteli ihan eri tahtiin kuin täällä kotikulmilla 🤗

Niin, siitä joulustressistä. Jostaki syystä se ei ole meille löytäny tänä vuonna 🙃

Lahjoja on muutamia laitettu, muutamat kortit lähetetty, leivottukin on muttei jouluksi vaan huvikseen. Siivottu ei ole, sen kummemmin kuin muutenkaan. Ei ole listoja millon mitäkin pitäis tehdä...

Kummallista.

Luulen että kun olen uuden elämäntilanteen myötä saanut elämääni rauhaa ja jaksamista, ei joulustressillekään ole paikkaansa mihin asettua. Uusi eläntilanteeni käsittää uuden työn tuoman kivuttomuuden, jonka myötä moni asia arjessa on loksahtanut niille kohdille jotka sopivat meidän elämään 💖 

Tahtoisin siis tallettaa tämän rauhan ja kiitollisuuden tunteen tähän postaukseen, jotta muistaisin sen aina.

Kiitollisuus

Kiitollisena julkaisen nämä kuvat, kuinka kauniissa maisemissa mie täällä saan tallustella 💚

Ystävän kanssa pienellä geokätköreissulla. Ei ollut kummoista maasto, mättäältä mättäälle pompittiin, mutta yhtäkkiä näin kaunis näkymä avautui 💚

Kuntoutuskurssilla Keminmaan Pohjanrannassa, kävimme pienen jaloittelun näin kauniilla koivukujalla 💚

Tämä polku johtaa kotiimme; keskellä kaupunkia melkein, mutta joen rannassa ja puiston reunamilla 💚

Työmatkalta 💚