Lukijat

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Solmuja




Solmussa?
Joskus oma elämä tuntuu olevan solmussa, jota on hankala saada auki.

Oma solmuni liittyi terveyteen, välinpitämättömyyteeni omasta hyvinvoinnista. Kunnes "jouduin" työn kautta "seurantaan", jossa ammatti-ihmiset kertoivat missä mennään...
Olin ylipainoinen, söin ihan mitä sattuu, en halunnut harrastaa mitään liikkumiseen liittyvääkään.

Tästä on nyt reilut kaksi vuotta, ja solmu on auennut :) Nyt pidän liikkumisesta, harrastan ryhmä- ja itsenäistä liikuntaa, liikun työmatkat, syön monipuolisesti, terveellisestikkin.

Tuo syöminen on se isompi juttu... Siinä opettelen koko ajan mitä pitäisi syödä, ja kuinka paljon. Huomaan syöväni ihan liian vähän joinakin päivinä, ja silloin voin huonosti. Ehkä se on jälkiä laihtumisen ajalta, että tulee mietittyä aina vähempiä määriä. 
Enkä vielä ole ihan sisäistänyt että liikkumisen lisäännyttyä hurjasti, minun pitää syödä melkeinpä enemmän, ainakin useammin kuin ennen. Ja onhan eri syödä sipsiä, pottuja, kastikkeita, suklaata joka päivä paljon, kuin kasviksia, hedelmiä, marjoja joka päivä paljon ;))


No, on tässä elämässä kummempiaki mietittäviä... kuten tuo kaksipäinen nelijalkainen lintu :)

4 kommenttia:

marimeri kirjoitti...

Liikunta on tärkeä osa elämää, minulle uiminen ja vesijuoksu on tullut kaikkein tärkeimmäksi liikuntamuodoksi.Meille naisille ylipaino on oikea riesa ;-).
Onnea solmusi aukeamista , ja aurinkoa kevääseesi !

Elegia kirjoitti...

Joskus solmun avaaminen voi kestää, mutta hienoa että omasi saanut auki! :) Itse en voisi kuvitella elämää ilman liikuntaa, onneksi ei tarvitse ;)

Nauratti tuo "kaksipäinen" lokki ;D

Jaana kirjoitti...

Kiitos Marimeri kommentistasi. Kyllä liikkuminen pitäisi olla kaikille osa elämää, jossakin muodossa. Nyt kun siihen on "tottunut" ja on tavallaan liikkumisesta riippuvainen, ei osaa olla liikkumatta :)
Minun tämän hetken suosikkiliikuntamuodot on pyöräily (sisällä ja ulkona), kuntosali (soutu, crosstrainer pääasiassa) ja bodybalance.

Mukavaa kevättä sinullekin!

Jaana kirjoitti...

Kiitos Elegia :)