Lukijat

lauantai 14. syyskuuta 2019

Syksy 2019

"Rakas päiväkirjani.... :)"
Tänään kävimme miehen kanssa taas samoilemassa metsissä. Tuliaisina retkeltä on parin salaatin verran rouskuja suolautumassa, kipollinen tyrnimarjaa ja hyvä mieli. Kyllä meillä kieltämättä oli kantarellikin mielessä, mutta sitä ei tänään tiellemme osunut. Onneksi eilen onnisti, ja tänään saamme nauttia iltapalaksi pannulla paistettuja kantarelleja sipulin kera, ruisleivän päällä  :) Parempaa herkkua ei ehkä ole!

Komealla meren rannalla nautimme eväät.
Pois lähtiessä mies huomasi tyrnimarjat, ja pakkohan niitä oli poimia mukaan. 

Meri ja sen rauhoittava liplatus, kuuletko sen?

Hetkinen, kävimmeköhän sittenkin kuun pinnalla??

Minkä ihmeen luuranko köllötteli metsässä?




Metsä, aina erilainen, aina puhdistava, aina voimauttava, aina rentouttava. Nöyränä näissä kuljemme ja ihmeissämme ihailemme kaikkea mitä luonto antaa!


Tämäkin taideteos, kaatunut puu. Aivan kuin taiten tehty?




 Näiden sienten nimeä en tiedä. Jos sinä tiedät, tai arvelet, niin kerro toki se kommenteissa :)




perjantai 16. elokuuta 2019

Ai että!

Ai että... nyt on akkuja ladattu, ja kätköjä löyetty :) Pari viikkoa olen ollu lomalla, ja ehtiny kokea vaikka ja mitä! Muutama kuva tunnelmista mitä on koettu :)

 Geokätköilyä lähimetsissä :)
 Matkalla Kalajoelle :)



 Kalajoen tunnelmia. On se hieno paikka!





Metsäretkiä on tehty monenlaisia. Aina niissä jollaki tavalla on geokätköilyki mukana ;)

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Tervehdys!

 Pitkästä aikaa tultiin Nooran kans tänne teitä tervehtimään, ja jättämään jälkemme muistoihin :)
Olen nimittäin viimepäivinä selaillut tätä blogiani ja olen kyllä kiitollinen itselleni että olen tätä aikoinaan paljonkin päivittänyt. Uusin harrastukseni, reilun vuoden elämässäni pyörinyt, on geokätköily. Se vie minua edelleen luontoon ja kaikenlaisiin muihinkin mukaviin paikkoihin johon en ilman geokätköilyä olisi ikinä eksynyt :) Geokätköilyyn löysin täältä omista kuvistani monta tarpeellista kuvaa suunnittelemaani mysteerigeokätköön. 

Yhdeltä geokätköretkeltä bongattu polun vartija. Tämä paju sijaitsi aivan metsäpolun alussa, ikäänkuin porttina olivat siihen kasvaneet, ja tarkkasilmäinen kuvaaja bongasi sieltä itse vartijankin!! Hämähäkit ei ole minun lempiystäviä todellakaan, mutta joskus aina uskaltaudun niitä kuvaamaan.

 Kallioiden mustikan varvut

 Torvisoittokunta



Tornionjoen rannalta ihan meidän läheltä muutama kesäinen kuva.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Helmikuu 2018

Meinasin ihan kirjoittaa että tammikuu ;) sen verran nopiaa aika juoksee. Aina täällä välillä käväsen kattelemassa muitten blogeja, vaikka tuo facebookki vieläki vie minun nettiajan melekeen kokonaan. Sielä ollaan niin ajan hermolla kaikessa; lähialueen tapahtumisa, kavereitten kuulumisisa mesen välitykselläki, työhön liittyvisä ideoisa jne.
 Valokuvia, ja rauhallisempaa tahtia keskusteluihin ja kommentointiin kaipaan täältä blogimaailmasta.
Tämän kuvan otin muistaakseni itsenäisyyspäivänä, tuosta läheiseltä Kukkolankoskelta. Meilä on ollu aikamoisia pakkasia, oli tuolloin ja on nytki. Pariakymmentä näyttää mittari! 
En ole kuvannu paljoa, mitä kännykällä nappailen välilä kuvia jotka sitte menee sinne faceen.





Tässäpä syksyltä muutama kuva. Samoiltiin aika monissa uusissa metsissä miehen ja koirulin kans. ja löyettiin (eksymisen kautta) yks vanha paikka misä olin muistini mukkaan nähny "keltasia sieniä". Sitä sitte etittiin, eksyttiin aika pahastikki ja kolmannela kerrala osuttiin oikiaan, ja sielähän niitä oli sammalien seasa keltasia sieniä :) 
En ollu ennen maistanu ite poimittuja kanttarelleja, ja hetihän ne piti pannulle heittää sipulin kans. Parempaa iltapalaa ei voi kuvitella.



Eilen koirulin kans käytiin tuosa joen rannasa palelemassa, tai koirulilla ne tassut paleli. Pari kuvvaa ehin napata, siitä miltä minusta talvi tällä hetkellä näyttää. 

Uuen lonkkani kans olen nyt tutustellu reilun vuojen, ja en kyllä voi moittia lopputulosta. Pikkuhiljaa olen käynnistelly liikuntaa sille, muutaki ko työmatkapyöräily. Huomaan että lonkka on hieman jäykempi Bodybalance-tunnila ko tuo leikkaamaton, mutta jo kolmannella kerralla huomasin mainittavaa edistystä tapahtuneen. 
Hiljaa hyvä tulee tässäki asiasa, kiire ei oo minnekään. Lumikenkäilyä olen kerran kokkeillu tälle talvelle, se oli aika mielenkiintosta. Kunhan kevät ja sen toivottavasti ihanat aurinkoiset päivät ilman kauheita pakkasia saapuu, lähen uuelleen tutustumaan siihen lajiin.