Ensimmäisen mökki-illan ihmettelyä. Täällä me nyt ollaan!
Ihastuimme tunturisuksiin, niiden tuomiin mahdollisuuksiin. Mikäpä parempi tilaisuus tutustella välineisiin näissä maisemissa.
Monet kerrat kävimme hiihtelemässä, milloin jänkiä pitkin, milloin järvien jäillä. Välillä otimme eväät mukaan ja oikein nautiskelimme elämästä <3
Mökkeillessä aika katoaa, eikä tullut edes katseltua kelloa paljolti. Yhtenä iltana saunottuamme myöhään, ja ollessamme laittamassa yöpuulle, sain ajatuksen että täytyy käydä ulkona. Siellähän olikin taivaan tanssit menossa, kutsuen meitä jälleen ihmettelemään luonnon ihmeitä.
Katso pohjoista taivasta.
Ei se ole mustaa samettia,
joka syventää Pohjantähden loiston.
Se on korkea vastaavuus Karhujen tähtien
ja Kalevan miekan nimeen,
mustaan puristuneitten kiteiden
vaaleaa loistoa siellä,
missä on hanki hangen jälkeen,
pakkasen kimaltavaa kovuutta,
metsä metsän jälkeen
ja talojen lämmin, työn ja
rakkauden lämmin ja kielessä
laulavat kauneimmat sanat
sen taivaan alla.
-Helvi Juvonen, Kalliopohja-
Tämä kuva sykähdyttää minua kovasti. Aivan kuin jotain olisi saapumassa taivaasta?
Jäniskoskella kävimme muistelemassa rakkaan Noora-koiramme visiittiä pohjoisessa. Siitä on jo kymmenen vuotta aikaa, Noora oli silloin tosi pieni ja kaikki hänen kanssaan aivan alussa <3
