Olen verkossa valon ja auringon,
paulassa koskien pauhun,
lumossa hankien hohtavien,
vankina välkkyväin vetten,
verkossa lähteiden puhtauden,
siteissä nuotion sauhun,
seitissä sumuisten tunturien,
jotka siintävät metsien takaa,
ja silti oon täysin vapaa!
Niin kantsiikin tehdä kasvien ja ihmisten! Minä yritän kerätä johonkin sisäiseen akuun valoa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rajumpaa on kestää pimeyttä.
Niin kantsiikin tehdä kasvien ja ihmisten! Minä yritän kerätä johonkin sisäiseen akuun valoa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä rajumpaa on kestää pimeyttä.
VastaaPoistaPehmeän valon läpäisemät terälehdet, vielä hetken kukkiivat, kunnes menevät nukkumaan...:)
VastaaPoistaNiin kesäistä vielä hetken, siellä etelässä.
VastaaPoistaMetsäkurjenpolvi ja päivänkakkara, sitkeät kukkijat. Kesästä syksyyn.
VastaaPoistaKauniita
VastaaPoistaKauniita
VastaaPoista