Lukijat

tiistai 30. lokakuuta 2012

Elämää

Joskus elämä vie meitä liian lujaa... joko hyvässä tai pahassa, tai molemmissa. Ei ehdi edes tajuta mitä tapahtui, kun seuraava tapahtuma jyrää kaiken...

Minun viimeviikkoni ei ole ollut kovin seesteinen. Maanantaina sain testien tulokset, joissa selvisi etten sairasta keliakiaa enkä mitään muutakaan joka selittäisi vatsavaivani. No, se oli lohdullinen tieto, paitsi että vatsavaivat jatkuvat edelleen :( Eli tutkimuksetkin jatkuvat, sillä tahdilla mitä julkisella puolella on tarjota.

Keskiviikkona pyöräillessäni töihin, oli liukasta, ja mie tietenki kaajuin :( En ole aikuisiällä kaatunu ko yhen kerran aiemmin, ja kyllä se tuntu kamalalta!!! Polven löin aika kovasti, mutta onneksi tuntuu paranevan kiitettävästi. Ja oli kypärä päässä :)

Lauantaiaamuna, kello 5.40 sain kamalan herätyksen. "Jaana, herää, mopo on viety!!"
No eikä ole, älä höpötä, ajattelin.... Mutta kyllä se oli. Mies oli lähössä töihin, ja oli huomannut jotain takapihalta puuttuvan.
 Pojallamme on vasta ollu 15v syntymäpäivät, ja mopokortti on enää käsittelykokeen päässä. Hän on jakanut mainoksia saadakseen itelleen skootterin, jonka sitten ostikin keväällä. Sitä on laitettu, purettu, korjattu, tuunattu siitä asti melkein joka päivä, ja odotettu sitä ajolupaa...kunnes PAM!! Joku helvetin kylmä ja kieroutunut ihminen päätti tämän unelman, meidän vanhempien nukkuessa seinän takana. 

Mikään vakuutus, mitkään sanat eivät korjaa mielestäni sitä tuskaa, minkä koin lapseni puolesta sinä päivänä... ja itken vieläkin jos jään oikein asiaa ajattelemaan. Kiitän vain siitä, ettei lapselleni käynyt kuinkaan, ja siitä miten tämä on lähentänyt meidän perhettä valtavasti. On myös olemassa sellaisia läheisiä ihmisiä, joilla on sydän paikallaan, suuresti sykkivänä ja tuntevana tämmöseen tilanteeseen... ♥ Tästä syystä elämä heitti meidät vielä seuraavaanki risteykseen lujaa, ja uusi mopo odottaa tuplalukittuna nuoren miehen päristelyjä ♥


7 kommenttia:

Tarja Paldanius kirjoitti...

Noilla ikävillä asioilla on paha tapa kerääntyä keoksi, sanotaan ettei kahta ilman kolmatta. Tapahtuisi nyt niin, että ne hyvätkin tulisivat yhdessä.

Tuo mopo varkaus satuttaa, se on niin tunneasia, vaikka se on materiaa, jonka voi korvata, mutta toisen omaisuuden riisto tuntuu jotenkin häväistykseltä. Varmaan samoja tunteita kävin lävitse, kun meillä joitakin vuosia sitten kävi mökillä varkaita.

FeminineApproach kirjoitti...

Voi onpa sinulla ollut viikko. No nyt on kolme tullut, enempää ei enää.

Toivottavasti saat apua vatsavaivoihin, tiedän kuinka ikävää jatkuva tai usein toistuva kipu on. Mm. stressi voi oireilla vatsakipuina, mutta senkin voi selättää.

Tsemppiä sinulle!

maaretta kirjoitti...

Miten se aina onkin että ongelmat kerääntyvät yhteen syssyyn. Oman ter eyden reistailu on iso juttu ja epävarmuus kalvaa mieltä. Ja omalle lapselle sattuvat ikävyydet saavat leijonaemon nousemaan jaloilleen. Kirpaisu oli varmaan pojallesi kova. Mutta ylitse tuosta pääsee ja uusi kulkupeli auttaa asiaa! Toivottavasti sinun terveysongelmasikin ratkeaisivat yhtä onnellisesti!

Jaana kirjoitti...

Kiitos ihanista, kannustavista kommenteistanne ♥ Kyllä elämä taas kantaa, ja yritän kovasti olla stressaamatta enempää...

MJH/uuvana kirjoitti...

Hei Jaana!
En rupea ketään yhtään neuvomaan, koska en ole lääkäri enkä tunne sinun tilanteesi taustoja, mutta tuosta keliakia-jutusta:
minua vaivasivat todella pitkään kovat vatsavaivat, -turvotus ja vain siitä johtuva jatkuva huono, pöhöttynyt olo sen päälle jne. vaikutti elämänlaatuun todella huomattavasti. Testeissä ei löytynyt koskaan mitään, minulla ei kuulemma ole keliakaa tms. muutakaan syytä ei testeissä näy. Mutta jätin silti kokeiluna viime keväänä viljatuotteet pois, ja pam, olo muuttui heti kuin taikaiskusta. Olen sen jälkeen ollut kuin ihan eri ihminen, pirteys ja vain yleinen hyvä olo ja olemisen mukavuus ovat aivan eri luokkaa kuin ennen. Olenkin itse kokemuksen myötä vakuuttunut siitä, että keliakiatestit tai muutkaan testit ym eivät kaikkien ihmisten osalta aina vain sitten kuitenkaan näytä koko totuutta - oma kroppa kuitenkin kertoo parhaiten, kun sitä vain kuuntelee.

Huomaan eron olossa aivan heti, jos syön viljatuotteita. Olen kokeillut kyllä paluuta vanhaan testimielessä, ja se vanha huono olo palaa heti ihan samoine vaivoineen. Erityisesti vehnä ja ruis (sekä sen mukana kaikenlaiset pastat ym tietysti) ärsyttävät minun elimistöäni heti aivan hurjasti. Ohraa voin syödä pienä määriä, samoin esim. quinoaa.
En oikeastaan yhtään edes kaipaa enää viljatuotteita, vaikka ruokavaliota onkin joutunut miettimään uusiksi aika perusteellisesti. Mutta en koe sitä menetyksenä, koska en ollenkaan kaipaa sitä kurjaa oloa, joka minulla oli ennen ruokavalion muutosta.

Kurja tuo mopojuttu! :(

Jaana kirjoitti...

Hei Uuvana! Kiitos kokemuksiesi jakamisesta!! Uskon myös ettemme todellakaan tarvitse vehnää, enkä ruistakaan syö kun vatsa ei tykkää :) Olen ollut "leivättömällä" jo aika kauan, juuri turvonneen olon vuoksi. Minulta tutkittiin, siis tähystettiin tiistaina paksusuoli, ja osa ohutsuoltakin. Kaikki näytti hyvältä, mutta koepalat otettiin varmuudeksi. Ilmeisesti kivut aiheuttaa uusiutunut endometrioosi, ja ärtyvän suolen oireyhtymä nuo turvotukset ym... Tutkimukset jatkuvat, ja mie yritän löytää itelleni sopivan ruokavalion, laktoosittoman lisäksi.

MJH/uuvana kirjoitti...

Hei! Ruuansulatus ja koko aineenvaihdunta voi olla jokaisella meillä kyllä hurjan erilainen. Tunnen joitain ihmisiä jotka tuntuvat melkein elävän puolittain pelkällä leivällä ja puurolla eiväkä turpoa yhtään. Minä taas muuttuisin ihan palloksi ja voisin tosi huonosti. Joillakin toisilla taas ei vatsa kestä vihreitä vihanneksia ja salaatteja suuria määriä, minulla taas ne eivät ärsytä vaikka miten paljon söisin. Jne jne.
Mutta kokeilemalla oppii (onneksi!), ja kyllä kaikki tutkia tietysti kannattaa ja nuo testit otattaa, ettei jää mitään tärkeää huomaamatta, sellaista johon voisi vaikuttaa.

Itselläni on leivättömäksi ryhtymisen jälkeen ollut kuidun riittävän saamisen kanssa ollut vähän välillä ongelmaa. Pellavarouhe on minulle tosi hyvä, mutta ei vain saa unohtaa ottaa sitä ihan päivittäin.
Söin muuten juuri lomamatkalla muutamana päivänä vähän vaaleaa leipää (kun matkalla on välillä vaikea järjestää itselleen poikkeusruokaa, joskus pitää syödä sitä mitä muutkin ettei mene ihn kauhean vaikeaksi). Olin aivan turvoksissa sitä seuraavan päivän ja valvoin yhden yön melkein kokonaan vatskivun takia, ihan kamala olo tuli.