Lukijat

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Martimoaavalla

 Kun kerran loma alkoi, halusin heti yövuoron (plus päikkäreitten) jälkeen lähteä rakkaan aviosiippani kans Martimoaavan luonnonsuojelualueelle "samoilemaan". Mikäpä se siinä, auringon paistellessa läksimme reput selässä matkaan.
 Suuntana oli Kivalon autiotupa, johon piti kävellä aika pitkästi tämän näköstä pirunpeltoa...
 Näkötornista näimme sitten vaikka ja minne asti!!
 Ja voi mikä taivas!!
 Siellä risteilee toinen polku, joka jää ensikerraksi meitä odottelemaan :)
 Autiotupa ylhäältä katsottuna, ja mitkä maisemat!!!
 Maan tasalta, hyväkuntoinen, uudehko mökki.
 Ja tietysti meki tehtiin oma maamerkkimme :)
 Autolle kävellessä alko jo ilta-aurinko kauniisti muuttaa maisemaa...
Kiitos tästäkin retkestä ♥

Tuolta linkistä ylempää löyty mielenkiintoista tietoa Martimoaavan historiasta.... 

                                     Pirtureitti
Soidensuojelualueen maastoissa on kulkenut kieltolain aikaan vanha pirtureitti. Pirtua salakuljetettiin Ruotsin kautta Suomeen Perämeren karikkoisia vesiä pitkin. Pirtujobbarit olivat liikemiehiä, joiden alaisuudessa työskentelevät kantajat olivat heidän palkkarenkejään. Ns. pirtukaravaanit kuljettivat pirtua kantamalla reppuselässä 10 litran kanistereita salaista Maksniemi - Sompujärvi - Tervola - Arppee - Kauhanen - Rovaniemi -reittiä pitkin. Reitti kulki aivan Simon ja Tervolan pitäjien rajaa ja näkyy maastossa vieläkin.

7 kommenttia:

Tiitsa kirjoitti...

Voi mieletön mikä paikka, "vaikka polku pitkä on kivinen ja kaita..."
Kiitos näistä kuvista, nyt hakemaan lisää tietoa =DD

Leenamarketta kirjoitti...

Hulppeet on näkymät olleet. Tuota pirunpeltoa taivaltaessa on varmasti pitänyt olla tarkkana, ettei nilkkojansa telo.
Upea taivaskuva! Kiitos retkestä ja hyvää lomaa!

Ulla Tuomela kirjoitti...

Komeat on maisemat..samantapaista kuin Juuvaaralla :-)

Kiki kirjoitti...

Upeita kuvia mahtavista maisemista! Siellä oli varmaan hienoa olla. Mutta tuohon kivikkoon ei tee mieli...

Jaana kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne, ja "retkiseurasta" :)
Kyllä tuo pirullinen kivikko toi muutaman kerran mieleen negatiivisiaki adjektiiveja noista maisemista.... mutta, kun ne oli kunnialla ylitetty nilkkoja katkomatta, oli se sen arvoista ;) Kerrottakoon vielä että menomatkalla menimme harhaankin, joten kivikoita tuli kierreltyä =))

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Melkoista rakkaa, ja tiedän kokemuksesta miten helvetillistä tuo on tassutella, kiveltä tpoiselle hyppelehtien. Maisemat kyllä olivat kiroilun väärtti eikä varmasti tarvinnut hätistellä liikoja ihmisiä pois häiritsemästä. Upea postaus.:)

Ruska kirjoitti...

Martimoaapa on minulla käymättä, vaikka monena vuonna olen meinannut. Pari kertaa oli ihan lähellä. Nyt rupesi houkuttelemaan vielä enempi :)