Lukijat

torstai 28. lokakuuta 2010

Valitut palat








Näihin en kuvatekstejä keksi, jotenkin tuntuu että ne kertovat itse tarinansa, kun niitä aikansa katsoo. Valitsin nämä kuvat eilisistä kollaaseista, lähempään tarkasteluun. Jos haluat, voit jättää kommentin jossa kertoisit mikä kuva sinua eniten puhutteli...


Eilinen retkeni Seskarön saarelle oli mulle tosi merkityksellinen, muutaman asian vuoksi.
Ensinnäkin olin siellä ihan yksin, mitä en normaalisti uskalla tehdä. Toiseksi olisin saanut nauttia vapaapäivästä nukkuen pitkään edellisen illan työvuoron päälle... mutta jostakin syystä HALUSIN tehdä tämän reissun näin, ja olen tyytyväinen että pysyin päätöksessäni. Rannalla kävellessäni keskityin välillä ihan tietoisesti rentoutumaan, olemaan ajattelematta mitään muuta kuin sen mitä näen ja tunnen. Kuvista toivottavasti välittyy se rauha ja "akkujen latautuminen" mitä kameran takana kuvaushetkillä tapahtui!

14 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Aivan ihania kuvia !! Minua viehätti nuo kaksi viimeistä. Värit olivat kohdallaan ja jotenkin korsien muoto ja niiden erottuminen taustaa vasten olivat tosi kauniit

Tiitsa kirjoitti...

Hienosti välittyy latautuminen ja rauhallisuus kuvistasi. Pidin eniten, ehkä ensimmäisestä ja kahdesta viimeisemmästä. Vaikea sanoa, kun jokainen huokuu omaa tunnelmaansa. Ei niitä voi hetken mielialassa eritellä. Huomenna olisin voinut valita toisin ;)

Jaana kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne Marika ja Tiitsa!! Itsekkään en osaa valita kauneinta tai ihaninta tai rauhallisinta kuvaa, palaan aina uudestaan ja pidän toisesta kuvasta :)
Riippuu niin paljon mielialasta...ja katseesta, mihin katsoo ja miten ;)

Irina kirjoitti...

Vaikea valinta. Viides ylhäältä on minun mieleen. Yksinäinen heinä aurinkoa vasten.
Kolmas ylhäältä taitaa olla kuitenkin minun valintani!Usvaa!

Pehmyt piirto kirjoitti...

Tiedätkö, minua puhuttelivat nuo kaikki. Niissä oli tunne, joka ei jättänyt kylmäksi, vaikka ilma oli raikkaan oloinen. Pidän näistä sinun kuvistasi
Olen huomannut saman ilmiön itsessäni, uskallan mennä erilaisiin paikkoihin yksin ja nautin. Se tekee sinusta rohkean, nimittäin tämä kaulassa killuva kapistus, se on kuin talismaani.

Jaana kirjoitti...

Kiitos teillekin kommenteista, Irina ja Pehmyt piirto!! Pehmyt piirto, kauniita sanoja kuvistani ja kuvaamisesta :) Minulla kaulassa roikkuu vain goottiristi, kamera on vielä sitä kompaktikokoa joka menee taskussa ja kädessä ;D Onko sinulla Pehmyt piirto järjestelmäkamera?? Miten olet sitä oppinut käyttämään...?

♥ Sari ♥ kirjoitti...

Tuo ensimmäinen kuva on mun lemppari. Ihanan utuinen, ettei jopa mystinen kuva. :)

Pehmyt piirto kirjoitti...

Vähän yli vuosi sitten laitoin järjestelmän ja vaihdoin pian uuteen, kun kuvaus vei mukanaan. Mukana tuli hyvät oppaat, niistä selveni mikä mikin nappula on. En ole käynyt mitään kursseja, kun haluan oppia itsekseni ja omaan tahtiin. Hirveästi vain kuvia ja rohkeasti eri säätöjä.Se tässä digitaalissa on hyvää, että kuvia voi ottaa ihan oppimis tarkoituksessa. En alussakaan käyttänyt automaattia, vaan eri manuaali toimintoja ja nykyisin kuvaan täysin manuaalilla. Hidasta on ja töpeksii paljon, mutta lohdutan sillä, että uusia kohteita tulee eteen.
Mielenkiinto kuvaamiseen säilyy, kun löytää jonkun uuden tavan. Ei kaikkea tarvitse opiskella jonkun ohjauksessa, voihan se olla tietenkin oikotie, mutta missä löytämisen riemu. Ihana harrastus jolta odotan paljon ja onhan se antanutkin, kuten luonnon tuntemus, ulkoilu, sosiaalisuutta, koneen hallintaa, rohkeutta, ötököiden tuntemus, lintujen ... listaa voisi jatkaa vaikka kuin. Mitä se sitten vie, rahaa on mennyt välineisiin, mutta olisi se mennyt kuitenkin johonkin turhempaankin.

Valokin värsyjä kirjoitti...

Nämä ovat kaikki valtavan kauniita. Rauhallisuus ja hetken "hiljaisuus" välittyy kuvista katsojalle.

Jaana kirjoitti...

Kiitos Sari ja Valokki!! Ja pehmyt piirto, kiitos vastauksestasi :)
Jonakin päivänä mieki laitan kaulaani vähän isomman talismaanin ;D

Omenaminttu kirjoitti...

Kaikki kuvat ihania ja rauhaisia. Ensimmäisestä tuli tunne, kuin itse olisi saaressa, kolmas kuin houkuttelevan kirjan kansi ja yhdessä oli niin mahtavat pilvet. Luonnossa olo on niin rauhoittavaa, lähdenkin tästä nyt lenkille ja taidanpa ottaa kameran mukaani.

Jaana kirjoitti...

Omenaminttu, kiitos kauniista sanoistasi!! Tuo "kuin houkuttelevan kirjan kansi" säväytti, syvältä... Ikuinen haaveeni on ollut ja on edelleen kirjoittaa kirja. Olisikohan tässä sen kansi :)

TILKKUMUORI kirjoitti...

Kyllä onkin vaikea valita . Eka on jotenki puhuttava, jännittävä..Kolmas ylhäältä utuinen , mutta kyllä minuakin kaikki puhuttaa. =)

MysteryKnitter kirjoitti...

I liked the misty ones.