Kun kerran loma alkoi, halusin heti yövuoron (plus päikkäreitten) jälkeen lähteä rakkaan aviosiippani kans Martimoaavan luonnonsuojelualueelle "samoilemaan". Mikäpä se siinä, auringon paistellessa läksimme reput selässä matkaan.
Suuntana oli Kivalon autiotupa, johon piti kävellä aika pitkästi tämän näköstä pirunpeltoa...
Näkötornista näimme sitten vaikka ja minne asti!!
Ja voi mikä taivas!!
Siellä risteilee toinen polku, joka jää ensikerraksi meitä odottelemaan :)
Autiotupa ylhäältä katsottuna, ja mitkä maisemat!!!
Maan tasalta, hyväkuntoinen, uudehko mökki.
Ja tietysti meki tehtiin oma maamerkkimme :)
Autolle kävellessä alko jo ilta-aurinko kauniisti muuttaa maisemaa...
Kiitos tästäkin retkestä ♥
Tuolta linkistä ylempää löyty mielenkiintoista tietoa Martimoaavan historiasta....
Soidensuojelualueen maastoissa on kulkenut kieltolain aikaan vanha pirtureitti. Pirtua salakuljetettiin Ruotsin kautta Suomeen Perämeren karikkoisia vesiä pitkin. Pirtujobbarit olivat liikemiehiä, joiden alaisuudessa työskentelevät kantajat olivat heidän palkkarenkejään. Ns. pirtukaravaanit kuljettivat pirtua kantamalla reppuselässä 10 litran kanistereita salaista Maksniemi - Sompujärvi - Tervola - Arppee - Kauhanen - Rovaniemi -reittiä pitkin. Reitti kulki aivan Simon ja Tervolan pitäjien rajaa ja näkyy maastossa vieläkin.
Voi mieletön mikä paikka, "vaikka polku pitkä on kivinen ja kaita..."
VastaaPoistaKiitos näistä kuvista, nyt hakemaan lisää tietoa =DD
Hulppeet on näkymät olleet. Tuota pirunpeltoa taivaltaessa on varmasti pitänyt olla tarkkana, ettei nilkkojansa telo.
VastaaPoistaUpea taivaskuva! Kiitos retkestä ja hyvää lomaa!
Komeat on maisemat..samantapaista kuin Juuvaaralla :-)
VastaaPoistaUpeita kuvia mahtavista maisemista! Siellä oli varmaan hienoa olla. Mutta tuohon kivikkoon ei tee mieli...
VastaaPoistaKiitos kommenteistanne, ja "retkiseurasta" :)
VastaaPoistaKyllä tuo pirullinen kivikko toi muutaman kerran mieleen negatiivisiaki adjektiiveja noista maisemista.... mutta, kun ne oli kunnialla ylitetty nilkkoja katkomatta, oli se sen arvoista ;) Kerrottakoon vielä että menomatkalla menimme harhaankin, joten kivikoita tuli kierreltyä =))
Melkoista rakkaa, ja tiedän kokemuksesta miten helvetillistä tuo on tassutella, kiveltä tpoiselle hyppelehtien. Maisemat kyllä olivat kiroilun väärtti eikä varmasti tarvinnut hätistellä liikoja ihmisiä pois häiritsemästä. Upea postaus.:)
VastaaPoistaMartimoaapa on minulla käymättä, vaikka monena vuonna olen meinannut. Pari kertaa oli ihan lähellä. Nyt rupesi houkuttelemaan vielä enempi :)
VastaaPoista