Inarissa 2016

Kuvat puhukoot puolestaan. 

Viiden yön mukava ja rauhoittava reissu Inariin vietettiin miehen ja koiran kanssa kuun vaihteessa <3

 

Rakas päiväkirja...

Hohhoijjaa miten harvakseltaan muistan blogia päivittää :( Tuo feisbuukki on jotenki niin paljon helpompi laitella kuvia jne... 

Mutta tässäpä taas muistojen kirjoihin :)

Ensin kuvattomat, joihin kamera ei ehtiny, tai se ei vain ollu mukana... 

Koin juuri äsken kauniin hetken, vaikka aamu on hyvinkin harmaa. Olimme koirulin kans tulossa aamulenkiltä jo kotia päin, kun ylitsemme lensi kuusi joutsenta. Autoilijat ajoivat kiireissään menoihinsa, koiruli nuuski omia viestejään, ja mie kattelin ylöspäin haltioituneena ;) Aina ne vaan on niin sykähdyttävä näky nuo isot linnut.

Lauantaina ajelin koirulin kans autolla hyvin varhaisella vanhempieni tykö. Pellolla seisoskeli kolme kurkea, ja päätin pysäyttää auton. Kaivoin kameran esille, avasin auton ikkunan, ja sinnehän ne lähti matkoihinsa ;) Komeita olivat siinä seisoskellessaan, penteleet.

Kolmas "kuva" joka jää muistoihini, kertoo siitä kun isäni kanssa istumme veneessä metsälammella. Ympärillä hiljaisuus, tuulenvirekkään ei suhise, vain ruskainen haapa havisuttelee itseään jossain... Unohtumaton kokemus <3 Kamera oli taskussa, mutta koin sen katkaisevan tuon taianomaisen hetken, joten sinne se sai jäädäkin.

Tämmösenä tekniikan ja sometuksen aikana mie koen välillä niin ressiä ja tuskaa, ja harmitusta siitä että kaikki pitäis julkasta jonnekin. Huomaan kuvatessani miettiväni mihin ryhmään naamakirjassa tämän kuvan laittaisin... Uskon että en ole ainoa joka näin kokee, eikä pidä siitä tunteesta. Mutta tämmönen on tämä päivä, ja pittää muistaa että kaikki kulkee omia polkujaan, jotku somettaa, jotku ei, jotku somettelee sillon ko siltä tuntuu. Pääasia että meillä kaikilla on hyvä olla <3

Pitkä teksti, pitkästä aikaa. Olis melkein voinu alottaa että "Rakas päiväkirja.." :) (Vaihdoin otsikon)

Vielä senverran kirjotan ennen kuvia, että olen vihdoin saanu leikkauspäätöksen, eli noin puolen vuoden sisällä saan uuden lonkan, tekonivelet. Lonkkakipu on kulkenu mukana jo aika kauan, ja nyt siihen on tulossa muutos, joka helpottaa mutta myös jännittää.

Ihanaa päivää, ja syksyä Sinulle joka jaksoit lukea tämän loppuun :)

Tornion vesitornista päivää :)

 Kävin parin kaverini kanssa tässä yhtenä päivänä kahvittelemassa tuolla vesitornissa. Olipa mukava syyä porkkanakakkua ja ryypiskellä kahvia yläilmoissa :) Torniokin näytti ihan erilaiselta, vihreältä ja suurelta!

Mitäpä olisi kesä ilman kukkakuvia ;) Harmittaa kun aina ei muista kameraa ottaa mukaan. Nuo kukat on kyllä jännä juttu luonnossa, ja parvekkeellekin tuotuna; ne on niin kauniita valopilkkuja, eriväreineen ja muotoineen, kokoineen jne... Niihin en kyllästy.

Kuvaanhan mie vielä :)

 Ajoittaista harmaata fiilistä podettu; on huono kamera ja ilmatki on niin surkeita ja en kyllä jaksa mittään kuvata jne... 

Mutta aina se tuo kamera tulee sitte kuitenki jossaki vaiheessa "kunnolla napattua mukaan" :)

Tämä eka kuva on tietenki Tornionjokea, tulvassaan.

 Hiekkamontulla näky ihania väriläiskiä.

 Joen rannalla

Jotaki söpöä tässäki korressa on.

 

 Tykkään nuista aukeilevista lehdistä, ne on niin hurjan taidokkaita.

 Katajakin on kaunis, kun läheltä kattelee.

 Takapihan kesäkukat oottelee lämpimiä kelejä.

 Pihlajakin näyttää kauneuttaan ilta-auringossa.

 Tämmösen "kimpun" mies pongasi mettäkävelyltä koirulin kans.

 Noora kattelee akvaarion elämää "isovelin" sylistä. En tiiä haluttasko tuola tassula läppästä vähän ;)

 Ai miekö söpö?

 Pirskatin kylymää vielä, mutta kyllä se siitä lämpenee että pääsee polskimaan.

Noora ja Taika, parhaat kaverukset :) Ja mitkä ilmeet tässä!!