Kevään huumaamana

Voi varmaan kohta jo alkaa puhua kesästä kevään sijaan 🧡 Kyllä housun lahkeet on lyhentyneet ja varjoa etsin pitkän ulkoilun jälkeen!

Elämää näyttäisi olevan jo pörriäistenkin keväässä.

Parvekkeellamme on tänä kesänä taas omanlainen kokoelmansa:

tähtisilmä, liuskamiinanköynnös (siemenistä), pelargonia (siemenistä) ja orvokki-raparperiruukku. 

Orvokkiraparperiruukun tarina on hassu. Ensin isossa ruukussa oli raparperi, joka nuupahti viime kesänä. Laitoin syksyllä siihen laiskuuttani sekaan krookuksen sipuleita, jotka paleltuivat. No, päätin että laitan siihen muutaman orvokin kun ruukku on kiva, enkä jaksanut vaihdella multaa enkä muutoinkaan sitä siistiä. Orvokkeja laittaessani paljastui että ruukussa kasvaakin edelleen raparperi, joten nyt ne viettävät yhteiseloa vähän sattumalta.

Ihana metsä!

Vietimme työporukan kanssa iltapäivän retkeillen, työhyvinvointia lisätäksemme.

Kyllä sainkin mukavan ja tähän hetkeen tarpeellisen luontokokemuksen.

Luonto on puhjennut kukkaan meidän korkeudella ihan lähipäivinä, linnut lauloivat ja autinko lämmitti!

Taivaalla pilvet kulkivat omia mielenkiintoisia polkujaan, ja minä ihailin niitäkin.

Maisemat olivat komeat, taustalla Tornionjoki.

Kevään juttuja

Kai joku kevätpörriäinen iski kun piti hanhenkakassa pyöriä oikein sydämensä kyllyydestä 😀

Kasvit tykkää kun luonnonvalo lisääntyy.

Marmorinen lampunjalka kirpparilta, uusi johto ja varjostin tekivät siitä komean uuden lampun!

Kirpparilöytö tämäkin, ei kuihdu❤️ Arabian ikikukka, jollaista en aiemmin ole nähnyt kuin kuvissa.

Sää on ollut kyllä tänä keväänä kurja! On kylmää, harmaata ja märkää.... mutta sillehän ei voi muuta kuin sopeutua ja nauttia sitten kun lämmin keli yllättää. 

Olen saanut nauttia usein pojanpoikamme kasvun seuraamisesta, joka on kyllä piristänyt huikeasti ❤️ On mukavaa myös tuntea itsensä tärkeäksi kun saamme hoitaa poikaa. Hänestä en kuvia julkaise, mutta sinisilmäinen ja ihan vaaleatukkainen ihana veijari on sydämemme vienyt!