Yhä useammin huomaan ajattelevani:
miksi olen tällainen, miksi teen näin, miksi ajattelen näin, tunnenko väärin, olenko hankala jne... Kuulostaako tutulta?
Tuolla joen rannassa istuessani, kuunnellen joutsenten konserttia kauempana, mietin taas:
Voisinko olla vain oma itseni,
pitää itsestäni tällaisena,
mistä siihen voimaa,
mistä löydän tien,
mistä saan mielenrauhan?
Näillä sivuilla on monta tienviittaa mielenrauhaan...
Tapasin kesän reissulla mielenkiintoisen ihmisen. Hän on jo vanhempi henkilö, elämässään opiskellut paljon filosofiaa ja psykologiaa, väitellyt tohtoriksikin jostain aiheesta (jota en nyt muista, eikä ole tarpeenkaan muistaa), suurin asia hänessä on elämänkokemus, joka antoi särmää oikeamieliselle keskustelulle. Muutamia kertoja hänen kanssaan keskustellessa, tulin kertoneeksi omaa tarinaani, joka on muutosten matka jopa narsistiseksi sanotusta uskonnollisesta liikkeestä omaksi itsekseni. Hän laittoi minulle linkin erääseen vastaavaan tositarinaan ja sanoi sitten: Useat ihmiset, ellei jopa kaikki, etsivät elämälleen jotain tarkoitusta. Toiset ovat hukassa koko elämänsä ajan. Mutta harvassa ovat ihmiset, jotka etsimänsä löytävät. Mielenrauha, se on sitä, mitä etsitään. Toiset kulkevat läpi elämän etsien, mutta eivät löydä. Toisille vastaus annetaan kuin tarjottimella, niin kävi minulle ja olen siitä erityisen kiitollinen. Moni sanoo, että etsi Jumala, niin löydät vastauksen. Minä sanon: ei pidä langeta siihen kutsuun ellei todella tunne vetoa siihen suuntaan. Elämä tuo vastaukset, tavalla tai toisella, kun vaan pitää silmät ja mielen avoimena.
VastaaPoistaMistäs mielenrauhani löysin? Se onkin toinen tarina, muttei millään muotoa liity ainakaan uskonnollisiin asioihin. :)
Ihana kuva, tässä on todella jotain rauhoittavaa!
VastaaPoistaLuonto on loputon käyttövara, pitää vain ottaa aikaa sen katselemiseen.
VastaaPoista