Taidanpa vaihtaa blogini nimen... olisko Jaana ja metsä kuvaavampi :)
No, metsä on ollu mulle lapsesta saakka semmonen paikka missä olen viettäny aikaa erilaisissa merkeissä paljon.
Pienenä leikin kodin viereisessä "pikku mettässä", kunnes uskaltauduin kaverin kanssa seikkailulle seuraavaan "isoon mettään" :) Pikku metsässä oli hevostallit ja kodit ja muut. Isommassa, joka oli ihan lähellä myös, oli pimeämpää, isommat puut, joten siellä oli jotain pelottavia leikkejä!
Metsässä on marjastettu, istutettu puun taimia, käyty kalareissuilla, tehty puuhommia. Mukana on ollu isovanhempia, tätiä, enoa, serkkua, äiti ja isä, veli...
Kaikki ihanat kokemukset lapsuudesta, myös ne vapauttavat itkut metsässä... Niistä kumpuava voima auttaa minua yhä edelleen eteenpäin elämässä ♥
Kävin tiistaina Oys:ssa ortopedin vastaanotolla, pitempään jatkuneiden polvi- ja lonkkakipujen takia. "Pommi putosi" heti kun saimme istahdettua mieheni kanssa lääkäriä vastapäätä :( Ahtaat lonkkaluuni, jotka monien lääkäreitten diagnoosiepäilyissä ovat tulleet esille, olivatki jo nivelrikkovaiheessa. Olin olettanut että asia korjaantuisi "pelkällä" tähystyksellä, jossa luuta hiottaisiin vähän väljemmäksi, ja olisin kivuton jne... Saatan kyllä saada tähystyksestä avun, mutta lähivuosina, ennemmin tai myöhemmin, olen uudestaan leikkauspöydällä tekonivelleikkauksessa :(
Nyt olen siis tähystysjonossa, ja ennen toimenpidettä lonkat vielä kuvataan, josko nivelrikko eteneekin sellaisella vauhdilla ettei tähystys auta enää. Asia on vaatinut itkua, kiukkua ja muita tuntemuksia, enkä ole vielä päässyt edes metsään niitä purkamaan. Onneksi on kuvat, joista löyän sen rauhan mikä kuvaushetkellä on ollu.
Tästäkin selvitään, kunhan pääsen ajatusteni kanssa "sinuiksi" :)
Kaunis on metsäsi, juuri sellainen jossa lapsen mielikuvitus laukkaa ja kotileikit ym. ovat omassa maailmassaan. Sieltä myös "hieman" vanhempana löytää samaa voimaa ja uskaltamista.
VastaaPoistaMetsä tsemppaa sinua nytkin elämän kolhiessa, kaikki menee kuitenkin hyvin... usko pois ;)
Kauniisti kerroit metsästä ja sen tärkeydestä sinulle. Paljossa voin samaistua kirjoitukseesi.
VastaaPoistaKyllä tuollaiset uutiset pistävät maailman sekaisin. Itselleni oli melkoinen järkytys parikymmentä vuotta sitten, kun sain kuulla, että kuulo menee synnynnäisen vian seurauksena. Nyt olen sinut korvieni kanssa, onneksi sain toiseen korvaan kuulon laitteen avulla. kaikkeen sopeutuu, vaikka se vaatiikin aikaa,
Kiitän sydämestäni tsemppaavista sanoistanne ♥
VastaaPoista