Tuleen tuijottelua

 Aamupalalla yksin Seskarön rannalla, tuleen tuijottelua ja asioiden sulattelua :)

Jaana ja metsä

 Taidanpa vaihtaa blogini nimen... olisko Jaana ja metsä kuvaavampi :)

No, metsä on ollu mulle lapsesta saakka semmonen paikka missä olen viettäny aikaa erilaisissa merkeissä paljon.

 Pienenä leikin kodin viereisessä "pikku mettässä", kunnes uskaltauduin kaverin kanssa seikkailulle seuraavaan "isoon mettään" :) Pikku metsässä oli hevostallit ja kodit ja muut. Isommassa, joka oli ihan lähellä myös, oli pimeämpää, isommat puut, joten siellä oli jotain pelottavia leikkejä!

Metsässä on marjastettu, istutettu puun taimia, käyty kalareissuilla, tehty puuhommia. Mukana on ollu isovanhempia, tätiä, enoa, serkkua, äiti ja isä, veli...

Kaikki ihanat kokemukset lapsuudesta, myös ne vapauttavat itkut metsässä... Niistä kumpuava voima auttaa minua yhä edelleen eteenpäin elämässä ♥

Kävin tiistaina Oys:ssa ortopedin vastaanotolla, pitempään jatkuneiden polvi- ja lonkkakipujen takia. "Pommi putosi" heti kun saimme istahdettua mieheni kanssa lääkäriä vastapäätä :( Ahtaat lonkkaluuni, jotka monien lääkäreitten diagnoosiepäilyissä ovat tulleet esille, olivatki jo nivelrikkovaiheessa. Olin olettanut että asia korjaantuisi "pelkällä" tähystyksellä, jossa luuta hiottaisiin vähän väljemmäksi, ja olisin kivuton jne... Saatan kyllä saada tähystyksestä avun, mutta lähivuosina, ennemmin tai myöhemmin, olen uudestaan leikkauspöydällä tekonivelleikkauksessa :(

Nyt olen siis tähystysjonossa, ja ennen toimenpidettä lonkat vielä kuvataan, josko nivelrikko eteneekin sellaisella vauhdilla ettei tähystys auta enää. Asia on vaatinut itkua, kiukkua ja muita tuntemuksia, enkä ole vielä päässyt edes metsään niitä purkamaan. Onneksi on kuvat, joista löyän sen rauhan mikä kuvaushetkellä on ollu. 

Tästäkin selvitään, kunhan pääsen ajatusteni kanssa "sinuiksi" :)

Taidetta metsästä vol. ties kuinka mones :)

Metsässä minua kiinnostaa kaikki pieni ja kaunis.

Joskus ihan ärsyttää kun tuntuu etten "osaa" kuvata mitään laajaa ja isoa, mutta minkäs itselleen mahtaa ;)

Viime vuonna näihin aikoihin lopettelin lomaa, metsän tunnelmissa.

Tänä vuonna kesäloma on pidetty jo kesäkuussa, mutta yksi lomaviikko odottaa ensikuussa :) Silloin kenties pääsen kuvaamaan Raattamaan ♥

Säätiedotus: sataa, sataa ja sataa. 

 

Syksy alkaa tehdä tuloaan

Kaunis ilta, kuva ihan kotikulmilta ♥

Sunnuntai-iltapäivä, harvinainen tapahtuma: retkellä vanhemmat ja yks murkku ♥

 Kaksi vanhaa puuta....

 Apilankukka tanssii valonsäteiden kanssa.

 Värit, syksy tuo meille luontoon hetkeksi upeat värit!!

 Metsä voi yllättää :)

 Silimiä häikäsee!!

Kohta pääsee näitä keräämään talteen, namskis!!

Visiitti vanhempien luona

Lapsuudenkotini vieressä laiduntaa hevosia ja poneja. Niilo on heistä tuttavallisin ja suloisin!

Niilo on jo aika vanha, 20-vuotias. Se on tottunut saamaan vanhemmiltani leipäpalasia, joten kun mie lähestyin vain kameran kans, mulle puisteltiin päätä :)

 

Heti kun tajusin antaa makupaloja, alko poseerausta löytymään ;)

Kotiin ajellessa pien pysähdys metsänlaitaan. Kameraa on pakko välillä ulkoiluttaa!

Polku johdattaa

Polut on ihania. Niitä on joku jo kulkenu monet kerrat, mutta jokaiselle meistä ne antaa omat ihanat juttunsa :)

Ensimmäisenä huomioni kiinnittyi pihlajaan, joka kauniisti väreili tuulessa ja aurinko pilkisteli sieltä täältä.

Pienen pieni Vanamo keikkui yksinään kannon vieressä. Vähän matkan päässä oli ilmeisesti kukkansa jo pudottanut kaveri.

 Mikä muotoilu!!

 Voiko luonto oikeasti olla näin taitava?? Voi se :) Olen kiitollinen siitä että meillä on tällaisia rikkauksia ♥