Pohdintaa elämästä

Lueskelin tuota viimevuojen "tilinpäätöstä" ja huomasin että siinä puhuttiin että jotkut saa jäädä... Tämä vuosi on ollu samanlainen. Hyvinki läheltä, ei onneksi perheestä, on jääny pari ihmistä pois matkasta. Mutta, kuten asioilla on tapana mennä; vanha ovi sulkeutuu ja uusi avautuu, niin on tullu matkaan uusia ihmisiä, ja tosi vanhoja ihmisiä <3

Olen tietenki surullinen että ihmisiä jää matkan varrelle, mutta sen olen oppinu elämäni varrella, ettei siltä voi välttyä jos haluaa olla sinut ittensä kans.

Sehän on kuitenki pääasia että on seesteinen olo, ja tietää ite sisimmässään että on tehny oikein. Myös niitä toisia kohtaan.

Olen kiitollinen siitä että mulla on terveyttä, aitoja ihmisiä ympärillä ja tarvittaessa vähän kauempanaki <3 Voi kuinka haluaisin nimetä teiät tärkeät, mutta haluan säilyttää jonkulaisen yksityisyyen. Kyllä te tiiättä <3

Olen kiitollinen paljosta muustaki, kodista, työpaikasta, luonnosta, kirjoista, kasveista, joogasta ja tietenki omasta rakkaasta lemmikistä, Noorasta <3

 

Syksyllä 2020

Syysaamu

Näitä kauniita aamuja on ollu tänä syksynä paljon. Mie saan nauttia niistä toisela puolen jokia. 20v asuttiin tuola toisela puolela, nyt pari kuukautta ollaan oltu ihan samalla kohalla, mutta vähän ylempänä :) Asuma kuuennessa kerroksessa, ja tykkäämä.

Tunnelmapaloja joelta ja parvekkeelta <3

Eihän tästä voi olla tykkäämättä...

 

Inventaario 2019

Mitä Jaana mietit,

minkälaisen vuoden vietit?

Voiko se aina mennäkki niin;

välillä hukkuu kyyneliin!

Koetaan ilot ja surut,

uuestaan kuljetaan tutut polut.

Mukana jotkut pysyy,

se rakkautta niiltä kysyy.

Joittenki aika jäädä on,

on joskus arki arvaamaton.

Tämäkin vuosi paljon toi,

en muuta kuin kaikesta kiittää voi 🧡

Tuon runon kirjoitin uuden vuoden aattona, kun Facebook kysyi mitä mietin. Siinä kiteytyy kyllä melkein koko elämä, mutta viimevuosi sisälsikin oikeastaan tapahtumia melkein yhden elämän ajalta. En lähde niitä tässä sen kummemmin avaamaan, muistan kyllä ne itse kun joskus tätä "päiväkirjaani" lueskelen.

Kukkolankoski on edelleen mulle ja miehelle tärkeä paikka <3

Jos arki ahdistaa, liekit lieventää ja lohduttaa.

Matkakoskella, vain me kaksi <3

Matkakoskella oli marraskuussa kunnolla lunta, ja niin kaunista.

Tarraudun, kunnes tarvitsen.

Tarvitsen, kunnes tunnen.

Tunnen, kunnes kuuntelen.

Kuuntelen, kunnes ihmettelen.

Ihmettelen kunnes ajattelen.

Ajattelen, kunnes rauhoitun.

Rauhoitun, kunnes leijailen.

Leijailen, olen, rakastan.

Kun elämä käyttää syvemmissä vesissä, voi sieltä nousta vaikka minkälaista luovuutta. Minut nosti ylös ihana harrastukseni jooga, josta tämä runo lähti liikkeelle.

Pimeydestäkin löytyy aina jostain valoa <3

Joulukuussa kävimme geokätköilyporukan kanssa maatilapakopelissä, toista kertaa samassa paikassa, ihanassa maalaismiljöössä. Huippu kokemus taas :) 

 Voiko tätä nassua katsoakaan ilman että siihen rakastuu aina uudelleen <3

Rakas pieni villapöksymme :)