Syyskollaasi

Seskarössä tällä kertaa retkellä. Aika kylmä alkaa jo olla, varsinki meren rannalla...

Lammassaari kauniina

 Suuren suuri kukka-asetelma :)

Aivan ko se lähtis kohta liikkeele...

Tämä saari on siis tuosa meän kohala, Tornionjoesa.

Ruskaretkellä

 Kukkakimppu, parkkipaikkamme vieressä :)

 Pihaltamme vähän matkaa..

 Käännös, katson toiselle puolen tietä :)

Näin kaunista väriloistoa en muista nähneeni näillä nurkilla, monia vuosia jo täällä asustettu. Ei näitä passaa jättää ikuistamatta :)

Kameran kanssa heiluessani naapuritalon vanhempi naishenkilö jäi katsomaan pörräämistäni... Kun tulin lähemmäksi häntä, hän alkoi kysellä mitä ihmettä kuvaan ;) Siinä meillä sitten tovi vierähti kun pohdimme luonnon kauneutta ja maailman menoa.

Kalapihvit

Pääraaka-aineina maistuvat taimen, siika, hauki ja harjus :)

 Ja kyllä, hyviä ovat. Näillä eväillä kelpaa lähtiä iltavuoroon töihin!

Ohjetta mukailin tästä.

Polkuja

 Nyt tulee tarinaa... 

Mie olen kova kulkemaan luonnossa (niinkö oot huomannu jos oot täälä vieraillu), ja nykysten kuljen pääasiasa yksin. Aiemmin, lasten ollessa pienempiä, lähti aina jompikumpi tai molemmat mukkaan, muttei lähe ennää. Mies lähtee vain ja ainoastaan sillon ko sillä on semmonen fiilis, eli harvoin.

No, aina mettässä kuljeskellessa hiipii mieleen että olispa kaveri. Semmonen pikkunen, karvanen, innokas metsäkaveri :) Lapsuuenkodissa niitä oli kaks, tiibetinspanielia. Ei niitä ole ollu olemassa ennää monneen vuoteen, mutta mielessä ne aina on ♥

No, se perinteinen juttuhan mennee niin, että joku perheestä on allerginen koirile :( 

Meilä se mennee niin että kaks on, nuorimmainen pojista ja mies. Pojalla vielä astma siinä kaverina, jonka lääkitys vasta lopetettiin ihan kokkeeksi. Kukapa hullu alakaa riskeeraamaan sitte koiran tai muitten perheenjäsenten kustannuksela, että josko ei oliskaan omale koirale allerginen? 

Tiiän kyllä että seki on mahollista, mutta me ei siihen uskalleta lähtiä, vielä ainakaan :(

Koirakuume vierailee meilä aina sillon tällön, säännöllisen epäsäännöllisesti. Lääkettä siihen ei ole keksitty, muuta ko aika, ja asiasta puhuminen.

Onneksi mulla on ihana oma "kummipoika" Vili jota saan helliä ♥

Sen kommelluksia ja koiruuksia kuunnellessa koirakuumekki vähän hellittää :)

Kotona

 Rauhallinen, rauhoittava rantamaisemani. Työpäivän väsymys sun muut jylläävät ajatukset kaikkosivat kun kävelin rantaan :)

Kuvaaja ;)

Miekojärvi, osa 2

 Pieskänjupukan luontopolun lähtöpaikalta ajelin autolla noin parikymmentä kilometriä Miekojärven ympäri, josta lähti toinen minua kiinnostava luontopolku.

Täytynee mainita tähän, että tiet oli paikoin aikas huonot..

 Tästä lähettiin..

  Polun varrella näky kaikenlaista, ja matka tuntu pitkältä... alla kun oli jo Pieskänjupukan "huiputus" joka oli aika jyrkkää nousua ja laskua.

Näitä maisemia perillä katsellessani, nuotiolla jälleen istuskellessa... en voinu kuin huokailla ♥

No, myönnetään että ehkä lausuin ääneenkin muutamat ylistävät sanat luonnon ihmeistä. 

Olin siis retkelläni yksin, lukuunottamatta muutamaa muuta retkeilijää, lintuja, poroja ja pörriäisiä :)

Miekojärvestä tietoa löytyy täältä.

Pieskänjupukan luontopolulla

Kuvasarja kertoo varmasti kaiken :) Ihana retki, upea ilma, komiat maisemat ♥

Lämmin syksy

Jotenkin tästä kuvasta tuli niin lämmin... :) Mukavaa syksyä kaikille syksyrakkaille, ja miksei inhoavillekin ;)

Hassuja sieniä

Höperöitä haperoita ja muita hassuja :) Pannulle pääsivät vain tatit, niitä ei ehtiny edes kuvata...