Kuule se mitä en sano

Älä hämäänny minusta.
Älä anna kasvojeni pettää itseäsi.
Sillä minulla on naamio, satoja naamioita,
naamioita joiden riisumista pelkään,
eikä mikään niistä ole minä.
Teeskentely on minulla verissä,
mutta älä mene halpaan.
Jumalan tähden, älä mene halpaan.
Minä annan vaikutelman varmuudesta,
että kaikki on aurinkoista ja tyyntä
sisälläni ja ympärilläni,
että olen itse luottamus ja aina tyyni,
että tunnen vedet ja seison ruorissa,
ja että en tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua.
Minun pintani on sulava, mutta se on sulava naamio,
aina muuttuva ja aina salaava.
Sen alla on riittämättömyys.
Sen alla on sekaannus ja pelko ja yksinäisyys.
Mutta kätken sen. En tahdo kenenkään tietävän. 

Kauhistun ajatusta heikkouteni ja pelkoni paljastumisesta.
Siksi luon hädissäni piilottavan naamion,
huolettoman ja hienostuneen julkisivun,
joka auttaa minua teeskentelemään,
suojautumaan katseelta joka tietää.
Mutta juuri se katse on minun vapahdukseni.
Minun ainoa toivoni ja tiedän sen.
Siis, jos sen jälkeen tulee hyväksyntä,
jos sen jälkeen tulee rakkaus.
Vain se voi vapauttaa minut itseltäni,
omatekoisen vankilani omatekoisilta seiniltä,
muureilta joita niin huolellisesti pystytän.
Vain se voi vakuuttaa minut siitä mistä en voi itse vakuuttua,
että oikeasti olen jonkin arvoinen.

Mutta en kerro tätä. En uskalla. Minä pelkään.
Minä pelkään että katseesi jälkeen ei tule hyväksyntää,
ei tule rakkautta.
Pelkään että et välitä minusta ja naurat,
ja sinun naurusi surmaisi minut.
Pelkään että syvällä olen ei-mitään ja ei-kukaan,
että huomaat sen ja kävelet pois.

Siis minä jatkan epätoivoista näyttelemistäni,
itsevarmuuden julkisivu ulkona
ja vapiseva lapsi sisällä.
Niin alkaa tyhjyyttään kimaltelevien naamioiden paraati,
jossa elämäni on julkisivun seinä.
Puhun sulavalla äänellä joutavia pinnallisuuksia.
Kerron sinulle kaiken siitä mikä ei merkitse mitään,
enkä mitään siitä mikä on minulle kaikki,
en mitään siitä mikä minussa itkee.
Kun siis olen keskellä omaa rutiiniani,
älä anna sanomisteni huijata itseäsi.
Kuuntele huolella ja yritä kuulla se mitä en sano,
mitä haluaisin pystyä sanomaan,
mitä minun olisi sanottava voidakseni elää,
mutta mitä en pysty sanomaan.

Minä en tahdo olla piilossa.
En pidä pinnallisista huijarien näytelmistä.
Haluan lakata näyttelemästä.
Haluan olla aito ja spontaani ja minä,
mutta sinun on autettava minua.
Sinun on ojennettava kätesi
vaikka se olisi viimeinen asia jota näytän haluavan.
Vain sinä voit pyyhkiä minun silmistäni pois
tämän hengittävän ruumiin tyhjän tuijotuksen.
Vain sinä voit herättää minut eloon.
Aina kun olet ystävällinen ja hellä ja rohkaiseva,
joka kerta kun yrität ymmärtää vain siksi että välität,
siivet alkavat kasvaa minun sydämessäni,
hyvin pienet siivet,
hyvin hauraat siivet,
mutta siivet!
Sinulla on voima koskea minut tuntemaan
ja sillä voit hengittää minuun elämää.
Haluan että tiedät sen.

Haluan sinun tietävän kuinka tärkeä olet minulle,
kuinka sinä voit olla luoja - totisesti oikea luoja -
sen ihmisen luoja joka minä olen
jos vain tahdot.
Vain sinä voit murtaa muurin jonka suojassa vapisen,
vain sinä voit riisua minun naamioni,
vain sinä voit vapauttaa minut kauhujen varjoista
ja epävarmuudesta, yksinäisestä vankilastani,
jos valitset niin.
Valitse. Älä ohita minua.
Se ei ole sinulle helppoa.

Pitkä arvottomuuden tuomio rakentaa vahvat seinät.
Mitä lähemmäs minua tulet,
sitä sokeammin saatan iskeä takaisin.
Se on järjetöntä, mutta kirjaviisaudesta huolimatta
minä olen järjetön usein.
Taistelen sitä vastaan mitä odotan kaikkein eniten.
Mutta olen kuullut että rakkaus on vahvempi kuin vahva seinä,
ja siinä minun toivoni on.
Yritäthän purkaa noita seiniä
vahvoin käsin
mutta hellin käsin
sillä lapsi tuntee niin herkästi.

Kuka minä olen, saatat kysyä?
Olen joku jonka tunnet oikein hyvin.
Sillä olen jokainen mies jonka kohtaat
ja olen jokainen nainen jonka kohtaat. 

 

Charles C. Finn, suom. Kotkansydän.

TEKSTI KOPIOITU SUORAAN TÄÄLTÄ. 

Kuvat omiani.

Kukkolankoski tässä yhtenä iltana... kun oli vielä pakkasta.

 

Pieni yksityiskohta rannalta, kivat kontrastit.

Torniojoen varrelta nämäkin. Tuota hauenpäätä olen yrittäny ennenki kuvata, mutten ole onnistunu. Liekö syy kamerassa :)

Tänään myrskysi... myrskyää kai vieläki mutta mie pysyn sisätiloissa, ja laittelen Joulua!!

  

Ihanaa, lämpöistä viikonlopun jatkoa sinulle ♥

Onnellisuus...

Nyt se on mulla; Pentax K-r, objektiivilla 18-55mm !!!!! Vihdoin ja viimein ensimmäisen järjestelmäkamerani hankkiminen tuli mahdolliseksi :)) Jesss!!

Olen niiiiin onnellinen, ja jännittää ihan mitä kaikkea tuolla voi saada aikaseksi kun sen käyttöön perehtyy!! Tässä ensimmäiset koeotokset, sen jälkeen kun sain RAW-tiedostotallennuksen kytkettyä pois päältä ;) Ensin kaikki kuvat oli koneella jos jonkivärisiä, mutta onneksi on ohjekirja ;)

Jäät tulevat :)

Tämä kuva oli vähän niinkuin "harhalaukaus", koska tarkoitukseni ei ollut tuon variksen tulevan kuvaan, mutta aikani sitä katseltuani tunsin että siinä on jotain mistä pidän.. Olisko "sommittelu" sitten se juttu, vai tuon jäitä kuljettelevan joen värisävyt?

Kun tuossa edellisessä postauksessa "tein taidetta", niin tätä ei tarvinnu muokata, on ihan luonnon ommaa taidetta :) Rannan jäätä aamupäivän auringon valossa.

Maalaus

Maalaustaidetta jälleen.

Joulutarinaa :)

Valokki haastoi minut kertomaan kahdeksan jouluista asiaa itsestäni :) Samalla hän kiitteli blogini olemassaolosta ♥

1. Olen jouluihminen. Joulun värit, tunnelma, rauhoittuminen ♥

2. Harrastan lahjomista yhä vähemmän nykyisin. Johtuneeko osaltaan siitä että omat lapset ovat jo niin isoja etteivät Joulupukkiin usko... Jotain pientä haluan ihan lähipiirilleni antaa kuitenkin, jos sellaista löydän.

3. Jouluherkuista mainittakoon kinkku, rosolli, suolakala+kastike ja sillit. Niitä kokoan lautaselleni pitkin päivää ja iltaa :) Ai niin, tietysti lanttulaatikko!!

4. En vieraile missään Jouluaattona, silloin olen yöpaita päällä; korkeintaan vedän siihen toppavaatteet päälle jos käymme haudalla tai muuten ulkona.

5. Joulumuistoni liittyy vuoteen 1998, kun esikoisemme oli vielä tooosi pieni, ja ajelimme lapsuudenkodistani iltasella kotiinpäin. Yhtäkkiä meiltä katosi valot autosta, eikä muita kulkijoita pahemmin ollut... Yksi vastaantulija pysähtyi, antoi neuvoja mitä voisi kokeilla, ja kehotti odottamaan jotakuta samaan suuntaan ajavaa, jonka valoilla voisi ajella kotiin. Saimme hänen neuvoillaan kuitenkin valot taas toimimaan ja pääsimme turvallisesti kotiin; Joululahja sekin ♥

6. Jouluverhot pitää vaihtaa ainakin keittiöön, jossa ne saattavatkin komeilla kesään saakka :)

7. Jouluvaloista ehdoton on kyntteliköt, ja "rekivalot" poikien ikkunoihin. Niissä on porot jotka vetävät Joulupukin rekeä, toisella värikkäät lamput, toisella kirkkaat. Joskus teimme myös lumisen maiseman valojen lisäksi ikkunoihin.

8. Joululaulut mitä rakastan: Varpunen Jouluaamuna, Tulkoon Joulu ja Tuleehan Joulu sinunkin kotiin.

Tässä oli tarkoituksena ojentaa tunnustus kahdeksalle eteenpäin, ja haastaa heidät kertomaan itsestään. Taidan jättää osallistumisen omaan harkintaanne, mutta kiitän kaikkia jotka blogejaan julkaisevat; niitä on mukava lueskella, ja varsinkin katella teiän kuvia ♥

Jääkukka

"Kukat nuo kun vienyt on syys..." 

Tätäkin kukkaa on yrittäny, mutta eipä ole vielä onnistunu :)

Mustavalkoista

♥ Joko mahtava paatos, taikka mitättömyys.... 

mun paljastaa täytyy: se on sinun syys!

Eihän haittaa,ei mua haittaa, vaikka maailma lyö! Niin kaunista on, kun on tunteet ja yö ♥

- Pate Mustajärvi / Sinun laulusi-

Voimasanoja

Jos pystyt ratkaisemaan ongelmasi,
mitä syytä sinulla on olla huolestunut?
Jos et pysty ratkaisemaan ongelmaasi,
mitä sinua auttaa olla huolestunut?
-Shantideva, positiivarit-

 

Värejä!!

Jottei ihan vaivuttas syksyn synkkyyteen, on nautittava suuria määriä vitamiineja ja värejä :)

Pimiäääää....

Mikä se on tämä aika.....?

No tämä: kirkasvalolamput palaa melekeenpä aamusta iltaan, suklaata ilimestyy kaappiin jokseenki päivittäin, vaikka karkkipäivä on toiminu jo reilun vuojen...? Aina ko katon ikkunasta ulos sielä on #piip# pimiää!! Töihin ei haluttas lähtiä ollenkaan, kaikkista hauskinta olis vain köllöttää oman kotin suojisa, lukia kirjoja, katella telekkaria ja mussuttaa jotaki :o

Jos puhelin soi, en jaksa vastata, koska sillonhan pitäs nostaa takapuoli, ja vieläpä jaksaa jutella jollekki....

Onko tämä aina tämmöstä, tämä pimiä syksy??? No, onneksi on sentään hassuja Halloween-juttuja, luonnosaki =)